13.7.2013
Iloa vedestä
Labels:
Automatkalla jossain Etelä-Suomessa,
Heinäkuu,
Kännykkäkamerakuvia,
Loppukesä,
Luonto,
maalaismaisema,
Metsä,
Niitä näitä,
Reissukuvia,
Slowlife
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


7 kommenttia:
Suloisia kesäkuvia täällä. Yksityiskohdat Suurkirkosta ovat hienoja.
Yleensä aina vesi on kylmää, mutta näkemällä sitä ei voi todeta.
Kesäisenä päivänä mikä sen ihanampaa kuin pulahtaa raikkaaseen veteen ;-)
Kiitos Marianne. =)
Joskus kylmyyden vaan tietää. =)
Samoin kuin lämmön.
Juu, miekin tykkäisin puhtaasta ja raikkaasta uimapaikasta. =)
Varmaan tuo mieskin oisi sellaiseen pulahtanutkin kanssani, mutta mutavärinen kylpy ei houkuttanut. =) Itsekin päinuin kotona heti suihkuun. =)
Järvestäpä ei tullutkaan kuvia. =)
Lähetä kommentti