Haloo Helsinki

 Tyttösenä sain Mamaltani kesäisin heinäkuun neljäntenä 

ison kimpun lapsuudenkodin puutarhan pioninkukkia
ja jo silloin opin rakastamaan pioneja.
♥

Tänään en saanut kukkia,
vaan olen nimpparionnittelut saanut Mamaltani jo eilen 

ja kuvan pioninkukan olen kuvannut ihan jossain muualla. 

Mie sain nimittäin Hanilta lahjaksi Helsinki-päivän. 

En ole kovinkaan montaa kertaa tuossa maamme pääkaupungissa käynyt, 

ja oli olemassa muutama asia, jotka halusin nähdä ja tehdä. 

Tänään toteutui monta toivejuttua.

En halunnut mihinkään Lintsille, Korkeasaareen tms.
-Ehkä Suomenlinnaan joskus, mutta ei nyt. 

Lähdimme matkaan Lahdesta Pendolinolla. 

Olisin ensimmäiseksi ehdottomasti halunnut kuvata
Rautatieaseman Kivimiehet,
eli Lyhdynkantajat,
♥ 

mutta ne ovat juuri nyt parhaillaan restauroitavana.
Pahus...

Kuulin niiden lomailusta Hanilta vasta kun olimme saapuneet
perille junalla ja höpötin ja touhotin jo kovasti Kivimiesten kuvaamisesta... 

Rautatieasemalle tehdyt puutarhamaiset istutukset olivat ihailtavan ihania.
♥ 

Sieltä lähdimme kävelemään ja etsimään Must see-listan kohteita.
-Tuo matkanvarren Kansallisteatterin mainos oli hauska... 

 Siellä se kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi 

möksöttää, pahasti tuolillaan istuen...
Voi olla, että Aleksis oli nauttinut jotain lempijuomaansa...=) 

Näin Kasvitieteellisen puutarhan! 

Ainakin ulkoapäin,
sillä sisällä siellä oli NIIN hirmuinen helle, että käännyimme ovella pois.

Olen ihan lapsosena viimeksi ollut tuolla
ja muistin hämärästi vain sen jättilumpeen...

Ulkona kiertelykin oli antoisaa ja siitä myöhemmin luvassa lisää... 

Tuomiokirkon rappusilla istuminen oli yksi haaveistani. 

Sekin toteutui.  

-Kirkostakin enemmän juttua myöhemmin... 
♥ 

Keisarinnankivi-obeliski oli yksi must see kohteeni.
Olen nähnyt sen aiemmin vain tv:sta.
Olipa upea!
♥ 

Keisarinnankivi on Helsingin vanhin julkinen muistomerkki. Se paljastettiin juhlallisuuksien kera 18. joulukuuta vuonna 1835 Venäjän keisari Nikolai I:n puolison keisarinna Aleksandra Fjodorovnan ensimmäisen Helsingin-vierailun muistoksi, sille paikalle, jolle keisaripariskunta astui maihin höyrylaivastaan Ischorasta saavuttuaan Helsinkiin. 
Keisarinnan ensimmäinen vierailu tapahtui 29. toukokuuta vuonna 1833.

Lähde Wikipedia 


Söimme siinä lähellä, niin ikään jonkinlaisessa remontissa olevan Presidentinlinnan
kupeella, Kauppatorilla maukkaan lohipaella-aterian. Omnomnom!

Meitä luultiin turisteiksi tämän tästä, kun vaelsimme ympäriinsä kamerat kaulalla...

 Merikin vilahteli ihanasti sieltä täältä. Mereltä ei voi Helsingissä välttyä.
Merituuli oli tuona päivänä ihmeen leuto.

Piti vaan katsoa mitä kuvasi
ettei käy kuin Muumimaailmassa,
ettei kuvaa mitä sattuu...

Yleensä välttelen ihmisten kuvaamista,
mutta heitä on saattanut näihin kuviini joutua ihan pakosti muutama,
mutta ei tirkistelytarkoituksissa...

Jotkut lokit olivat hieman aggressiivisia...

♥
 Näin Kaivopuiston ja Ullanlinnanmäen

ja ne kanadanhanhilaumat...

-Samanlaisia laumoja on Lahdessakin ja askeleitaan saa varoa
ettei kanna kengissään mukanaan kauheasti vihreää ja valkoista lällyä...

Meillä saisi oikeastaan asustaa pari hanhea, koska
niiden lempiherkkua ovat kuulemma nuo ikävät lehtokotilot...

Kaivopuiston olen halunnut nähdä jo vuosia koska rakas vanha mustavalkoleffa Katariina ja Munkkiniemen kreivi on osin kuvattu siellä. Ah, olin tyttösenä suuresti ihastunut Leif Wageriin, tuon elokuvassa esitettävän laulun vuoksi, ja kukapa ei olisi. Se romanttinen pieni kaino laulu ei kuulosta kenenkään muun esittämänä samanlaiselta.

Tuommoinen hauska nimikkopuistikkokin löytyi... 

Pahaksi onneksi sinne oli istutettu keltaisia kukkia. 

-Tämä Ulla ei kauhiasti pidä keltaisista kukista... =)
Una-nimi on siis jo vanha lempinimeni joka on jäänyt käyttöön
ihan niin, että saan sillä nimellä postiakin. 

Olen nähnyt tämän Esplanadin puiston usein kotimaisissa elokuvissa 

ja tv-sarjoissa ja miekin halusin joskus maailmassa kävellä sitä pitkin... 

Tänään mie sitten kävelin. Jei!

Korkeavuorenkadun ja Fabianinkadun välinen osuus on Runebergin esplanadi. Keskellä puistoa on Johan Ludvig Runebergin patsas, yksi Helsingin vanhimmista ja kuuluisimmista muistomerkeistä, jonka on veistänyt Runebergin poika Walter Runeberg 1885. Patsaan jalustan juuressa on karhuntaljaan pukeutunut Suomi-neito joka kannattelee kivitauluun hakattuja Maamme-laulun sanoja. Runebergin patsaassa ei ole lainkaan Runebergin nimeä, ainoastaan teksti ”SUOMEN KANSA MAAMME LAULAJALLE – AF FINLANDS FOLK”. Patsaan päässä on naula, jonka tarkoitus on estää lokkeja istumasta patsaan päälaella.
Lähde Wikipedia 

PS: Lokki kyllä istui kuvaushetkelläkin patsaan päässä...

♥
Kuuntelimme samalla puiston läpi kävellessämme
monenmoisia enemmän ja vähemmän 
musikaalisia esityksiä... =) 

Lopuksi palasimme Z-junalla Lahteen, jalkapohjien kärsittyä 

oudokseltaan kovalla asfaltilla kävelystä. 

Ballerinakengissähän ei tietenkään ole mitään vikaa, 

muuta kuin etteivät varpaat saa aurinkoa. Niin...

Oli hauska ja erilainen päivä.
Vaihtelua remontista 

jossa oltiin siinä vaiheessa että pakkelointien pitikin rauhassa kuivua.

Mutta kaupunki on kaupunki
ja mie kuulun ehdottomasti maalle.

Kiitos Hanille tästä hauskasta päivästä.
♥