kuluvan vuoden heinäkuun neljäntenä.
Mm tällaisia näkymiä näimme:
Palavarakkaus, Lychnis chalcedonica.
Joku muu kukkien katselija pötki pakoon...
Taisi olla sellainen kuuluisa helsinkiläinen citykani?
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
4 kommenttia:
Ihana keidas keskellä kaupunkia! Ja nurmikolla saa nauttia piknikin, jos tajuaa ottaa tarvikkeet mukaan. Kauniit kuvat!
That red blossom is called Maltese cross here. I like your name better!!!
And the rabbit is cute!!
Kiits. Totesinkin tuolle armaalle että täällä voisi syödä eväitä... ;-)
=)
Maybe someone who was so in love was in right plase when they made name to this flower...
We have in our capital city too much rabbits...
Lähetä kommentti