Hipsin Pikkutalosta pihalle kameran kanssa sunnuntaiaamuna kuvaamaan
miten itätuuli oli huurtanut rapunpieluskoristekasvit
aivan kuin somiksi tekolumihuurretuiksi joulukoristeiksi.
♥
♥
♥
Sitten rappuharja käteen ja siivoamaan portaat.
Kasveista en raaskinut kauniita lumikoristeita kolhia pois.
♥
♥
Vielä vilkaisu pihalle, hakemaan sisältä lisää vaatetta päälle
hurjaa nurkissa ujeltavaa viimaa vastaan
ja kolaamaan pihaa armaan kanssa.
♥
♥
Päivän joulumaisemateemaan sopi hyvin,
jotta pakastimen viimeiset tähtitortut
omenakanelimarmeladilla on nyt paistettu.
omenakanelimarmeladilla on nyt paistettu.
Joulukinkku odottaa yhä omaa vuoroaan...
Sekin sopii teemaan,
jotta miepä löysin viimein ne kadonneet loput joulupostimerkit,
joulukortit sekä osoitekirjan,
jotka jo ennen joulua olivat menneet kadoksiin
hyvään piiloonsa.
Olen kadottanut kovasti sanoja ja asioita
vuosi sitten tapahtuneen pääkolhuni jälkeen,
näen valovälähdyksiä vasemmalla silmäkulmalla ja
kärsin miltein päivittäin päänsärystä... =/
näen valovälähdyksiä vasemmalla silmäkulmalla ja
kärsin miltein päivittäin päänsärystä... =/
Siksi olenkin ensi kuussa menossa laajoihin tutkimuksiin.
Katsovat, löytyykö päästäni mtn...
Iloinen sunnuntaiyllätys oli,
että kaupasta löytyi Lambin rakkausrunotalouspaperia
joiden viimeinen runonen oli omaa tekstiäni. =)
♥
♥