Uusi versio:
Mitä surevalle sanoisi
Kertoisi
miten suru muuttaa muotoaan
Vähä vähältä muokkautuu
Uuteen asuun pukeutuu
Tänään suru on musta
Huomena harmaan sävyjä
Ensi kesänä
mukanasi kulkee kenties sinisenä
Silti mustia raitoja silloinkin
voi tuntea aaltoina
yhä tuskaisina
Onko sanoja mulla silloinkaan
Onko milloinkaan
Vain möykky nielussani
voin vain kuunnella
Olla tässä
Sulle läsnä
-Una Reinman
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti