Suolakivilyhty

Vuosien suolakivilyhtyjen ihailun jälkeen löytyi Motonetistä sellainen, tuikkukynttilöille tarkoitettu, alle neljällä eurolla. 

Kun Hani käy ostamassa Fordin osia (fix or repair daily-autoomme), minä katselen kaupasta jotain aivan muuta. 

Ihan samoin kuin merenrannalla on helppo astmaatikonkin hengittää, suolakivilyhdystäkin pitäisi nousta lämmetessään ilmoille terveyttä edistäviä tekijöitä kaukaa Himalajan vuorilta saakka... Jee. Kokeillaan! 

Koska kaupoissa tuotteet olivat pahvilaatikoissa, en voinut tietää minkämoinen lyhty itselle osui. 

- Joka paikassa on nykyään kylttejä, lappuja ja muistutuksia joissa "kielletään avaamasta pakkauksia" ja minä kun haluan nuuhkia ja silitellä kaikkea!
Minun on ihan pakko aina kaupoissa haistella saippuat, pyykinhuuhteluaineet, hedelmät, mausteet, yrtit, puuesineet, kasvit ja kukat, ja silitellä kivi-, puu ja jopa muovipinnat, niin miulle kielto tuntuu ihan älyttömän hankalan vaikealta totella!!! 

Joskus hedelmätiskilläkin Hani näyttää lystikkäästi yhtaikaa kärsivälliseltä sekä kärsivältä kun minun on pakko tutkia jokainen omena, tomaatti, banaani ja päärynä perinpohjaisesti ennen kuin hyväksyn ne ostettaviksi. En rutistele niitä!!! Katson vaan että mm hedelmä on ok! 

- Ei silti joskus (liian usein!!) kassahenkilö rutistelee ne, eli joko heittelee niitä, tai jättää ne huolellisesti valitsemani tuotteet sitten sen kassapuomin (mikäsenniminytonkaan) alle ja tekee hedelmistäni pyreetä ja murskaa, kaataa kumoon jogurttini ja liiskaa tuoreet leipäni!!! 

😟

Mutta suolakivilyhtyyn palatakseni, se olikin siis hiukan likaisen näköinen yläreunoistaan kun sain sen paketistaan esiin ja sanoinkin Hanille ääneen kotona, jotta "tää lamppu pitäis varmaan pestä."

- Joo, oli miehen vastaus. 

Luultavasti hän ei edes kuunnellut mitä sanoin.

Mutta... niinpä eräänä aamuna otin suolakivilyhdyn olohuoneesta, jossa sitä olimme testailleet tuikkukynttilöillä, vein sen keittiöön, täytin altaan lämpöisellä vedellä, lirautin juoksevaan veteen mukaan tilkan fairya, suljin hanan, upotin lampun altaaseen, etsin tiskiharjan ja aloin pestä lampun sisuksia ja kylkiä. 

Mutta samaan aikaan vasemmalla kädellä lamppua pidellessäni tajusin jotain kauheaa: lyhty alkoi sulaa! 

Voi ei! 

Äkkiä tekstuuriltaan muuttunut lyhty pois vedestä, pyyhe esiin johon painelemalla ja leyhyttelemällä sain sen kuivaksi. 

- Ja on se ihan oikeasti suolaa! 

Mie nimittäin nuolaisin pestyn lyhdyn kylkeä... 

Maistui vähän fairylle ja aikas paljon suolalle! 🤭

 

 Mut hei. Sinä siellä: 

Älä pese suolakivilyhtyä! 

Jos tämä olisi ollut sellainen sähkölampulla toimiva, niin kuin Mamallani on, en takuulla olisi saanutkaan päähäni pestä sitä vedellä... 🤭 

Kyllä kait siihen vielä jäi jäljelle "sähköä terveelliseksi ionisoivaa suolaa"...

 

 Hieman vino tämä  kynttilälyhty kyllä nyt on mutta ei se itse  Himalajakaan ole viivasuora. =)