Öisiä hiippailijoita

On hauskaa aamuisin kurkistella ja tutkailla 

kuka on yöllä hiippaillut Pikkutalomme ympärillä. 

Yleensä kettu on jälleen tehnyt vakiokierroksensa ja poistunut pihan tutkittuaan takaisin tien yli muille maisemille. Sen kanssa risteävästi juoksentelevat monituiset jänikset ja jopa suuritassuinen rusakko. Käyvät säännöllisesti kurkkimassa, josko jo ylettävät jänisverkkojen yli nappaamaan oksan babyomenapuuta tai päärynää tai sitten vaan kurmuuttavat jo kovia kokeneutta koivuangervoa. Maistuisipa niille goji-marjan tai orapihlajan oksatkin. Villiruusujakin niiden on ihan pakko pureskella piikeistä huolimatta.

Villikissa kulkee omia reittejään tai toisinaan seuraa minun jättämiäni jälkiä, kun vien pikkulinuille ruokaa tai kahlaan tunkionseuduille kippaamaan perunan- ja appelsiininkuoria niiden omaan paikkaan, josta tosin harakat ja varikset käyvät niitä puolestaan tutkimassa ja nokkimassa. Eivät ne vieläkään usko ettei se appelsiini ole hyvää. Voi tosin olla, että leikkisillä harakoilla on vaan jonkinlainen kisa käynnissä siitä, kuka uskaltaa kiskoa appelsiinin oranssit kuoret pois paikoiltaan. Takapihan kulmille viskelemäni kaalinlehdet sen sijaan ovat loikkivien yövieraiden mielestä aivan ihanaa herkkua ja se se on ollut tarkoituksenikin.

Päivällä saattaa hauskasti mekkaloiva naakkaparvi tulla pihavariksemme kera napsimaan kupuunsa Hanin autopaikalta hiekkamuruja. Sama asia mielessään vierailevat pikkulinnut avoimen kasvihuoneen hiekkakäytävillä. Naakat ovat oppineet kuinka kanaverkon suojaamiin talipalloihin päästään kiinni ja heittelevät muonaa kavereillekin pitkin pihaa.

Ruokailunsa päätteeksi varis saattaa äityä puhdistustoimiin todenteolla ja kahlaa ristiin rastiin hangessa pää lumen alla piilossa, koettaen siten saada höyhenpukunsa jälleen puhtaaksi. Tai sitten leyhytellen siipiensä alle lunta, kuin vedessä itseään pesten.
Samaa puuhailevat harakatkin hieman sivummalla, kasvihuoneen takana, kuin naureskellen koko ajan ja välillä leikkisästi toisiaan jahdaten.

Auringonkukansiemeniä, kauraa ja maapähkinämurskaa riittää vielä paljon. Onneksi. Kun on näitä nälkäisiä hiippailijoita joille mielellään jotakin antaisi.

Yksi tuulinen ja lumisateinen yö puhdistaa yhtäkkiä kaikki jäljet pois ja tekee tienoot paljaiksi.
Sellaisina aamuina minulla on ikävä näitä kaikkia tassunjälkiä.
-Ja sitten on taas lumitöitä... =)