Hollolan kirkon hautausmaalla
oli huurua ja koleaa kylmyyttä.
Jäinen kaipaajien penkki odotti tyhjänä.
Koillisseinä huokui huurussa
harmaata häijyä jäisyyttä.
Hivenen kaakon puolelle kurkistaessamme
näimme auringon vaikutuksen.
Maailma ikään kuin kirkastui.
Aurinko sulatti tervatulta
mustalta lämmenneeltä katolta
vauhdilla pois lunta,
joka valui maahan vesinoroina.
Lämpimät säteet sulattivat huurua,
pikkuhiljaa.
Kivi ja tiili kerrallaan.
Kirkko ei olekaan niin harmaa
kun se lämpenee...
Lounais-seinämän komea ovi oli
jo ympäristöstään aivan sulana.
Ikkunat kurkistelivat...
...paksujen seiniensä keskeltä.
Jäästä vapaana helotti
myös seinän yläosa,
kuin mosaiikkina.
Sitä katsellessa unohti,
että nyt on ihan täysi talvi.
Kun jatkoi kierrosta kirkon ympäri
oli jälleen harmaata...
Ja idästä
verhon takaa
nousee uusi aamu
Huomisen jäätä sulattamaan
(Una Reinman)
-
