Hollolan kirkon hautausmaalla
oli huurua ja koleaa kylmyyttä.
Jäinen kaipaajien penkki odotti tyhjänä.
Koillisseinä huokui huurussa
harmaata häijyä jäisyyttä.
Hivenen kaakon puolelle kurkistaessamme
näimme auringon vaikutuksen.
Maailma ikään kuin kirkastui.
Aurinko sulatti tervatulta
mustalta lämmenneeltä katolta
vauhdilla pois lunta,
joka valui maahan vesinoroina.
Lämpimät säteet sulattivat huurua,
pikkuhiljaa.
Kivi ja tiili kerrallaan.
Kirkko ei olekaan niin harmaa
kun se lämpenee...
Lounais-seinämän komea ovi oli
jo ympäristöstään aivan sulana.
Ikkunat kurkistelivat...
...paksujen seiniensä keskeltä.
Jäästä vapaana helotti
myös seinän yläosa,
kuin mosaiikkina.
Sitä katsellessa unohti,
että nyt on ihan täysi talvi.
Kun jatkoi kierrosta kirkon ympäri
oli jälleen harmaata...
Ja idästä
verhon takaa
nousee uusi aamu
Huomisen jäätä sulattamaan
(Una Reinman)
-
24 kommenttia:
Kirkoissa on aina hieno, pysähtynyt tunnelma. Hautausmailla ja kirkkopihoilla on kiva käyskennellä. Hienon kuvasarjan olet ottanut.
Ja se kaipaavien penkkikin on siellä, lumen peitossa..
Sooloilija
Ainakin tuon hetken oli hiljaista.
Sisälle emme toki menneet.
Ei minuakaan hautausmaa pelota.
Olenhan joskus jopa muuttanut hautausmaan naapuriin...
PS:
Korjasin ilmansuuntia tähän stooriin.
Voi olla että ne ovat vieläkin sekaisin.
Sisäinen kompassi kun meillä naisilla
meinaa mennä vain ympyrää... =)
Kauniita kuvia! :)
Kiitos Leena =)
*niijaa*
On niin kauniita kuvia.
Sinä olet oikea tunnelman kuvaaja. Niitä kuviasi on ilo katsella.
Kirkkomaan tunnelma välittyy postauksestasi.
hyvää sunnuntaita!
Ilmansuunnista sen verran, että oikeastaan ihan sama mitä ilmansuuntia juttuusi kirjoitit, minä en ikinä osaisi sijoittaa kaakkoa, lounasta tai luodetta mihinkään..!
Miten ihmeessä niitä ei ole oppinut, vaikka on jo näin vanhaksi elänyt..
Meillä kuopus luettelee kaikki ilmansuunnat ja osaa jopa näytää missä päin ne ovat..
Hienoja kuvia. Sinulla on taito tiivistää tunnelma yksityiskohtiin.
Hollolan historiallinen kirkko (kuten kaikki vanhat kirkot) on kaunis ja sitä myös kuvissasi.
Hiljentymisen hetki kirkkopihalla on jotenkin juhlallinen.
Kaunis kuvasarja! Täällä ei ole noin talvisen näköistä ;(
Krisse =)
Olin eilen onnessani kun sain lainakameran käsiini.
Siitä tilaisuudesta piti ottaa kaikki irti.
Sooloilija =)
Minulla oli ollut kuvitelma, että kirkko on loogisesti
(vai naistenlogiikalla ajatellen?)
rakennettu pohjois-etelä-suuntaisesti.
Väittely Hanin kanssa ja vilkaisu karttaan
kertoi ettei niin ollutkaan.
Kiitoksia Obeesia. =)
Minä näen tarinan jo kuvatessani... =)
Arleena
Tuo kirkko on henkilökohtaisesti hyvin tuttu.
Soon rippikirkkoni.
Myös vihkikirkkoni.
Olen laulanut siellä kuoron kanssa
parvella kauneimpia joululauluja...
Olen ollut siellä monissa hautajaisissa...
Esikoiseni on kastettu siellä.
Nyt oikeasti kävimme katsomassa
kuinka kaunis Maman tekemä
talviasetelma olikaan isäpuolen haudalla.
Viereisen paaden alla lepää rakas pappani... =/
Kiitos Marjukka =)
Ei täälläkään.
Mutta tuossa lähikunnassa oli talvisen kaunista. =)
Aivan upeita kuvia!!!
Täytyy sanoa, että ottamasi talviset kuvat inspiroivat minua. Ne antoivat uusia ideoita kuvata myös talvella kirkkoja.
Tämä kirkko on mielestäni eräs Suomen kauneimmista kirkoista.
T. Matti.
Kuva kuvalta jää sulaa, aurinko pilkahtaa, mieliala kohoaa uutta kohti.
Ilman toista ei ole toista, ilman jäätä ja pimeyttä jäisi aurinko työttömäksi ;)
Kiitos Carrizo =)
Se on kaunis kirkko...
Vaikka en kovin montaa ole nähnytkään
ja taidan siksi olla varsin puolueellinen. =)
Kauniita sanoja Lastu =)
Noin se on.
Ilman toista ei näkisi toista.
Kummasti se aurinko muuttaa maailmaa... =)
Kiitos ihanasta kierroksesta. Kaunis opastus maksimoi kuvanautinnot!
Ilmansuuunnilla ei ole mitään merkitystä. Kuvat ovat hienoja. Meillä on kadonnut se ihana valkoinen peite puista kokonaan. Onneksi edes maa on vielä valkoinen
Oi Elegia. =)
On onnellista saada siut iloiseksi. =)
*virn*
Näin sunnuntain kunniaksi hiukan levollisempaa. =)
Kiitos Ipi =)
Eilen siksi oikeastaan kuvataikuripojan kameraa lainasin kun piti saada huurrekuvia.
Mutta lähdimme kuvaamaan liian myöhään ja aurinko oli ehtinyt sulattaa huurut pois.
Ja kohta pilviharso peitti auringon ja sain aikaan vain harmaita kuvia...
Mutta ei se mtn. Sekin oli onnellista kun sai pidellä kunnon kameraa käsissään. =)
Tuo lämpö saattaa poistaa maastakin paikoitellen sitä valkoisuutta? =/
Kas vain, Hallatar,
meilläpä onkin jotain yhteistä siellä Hollolassakin. Tuo kirkko on minunkin rippikirkkoni. Olin - siitä on ikuisuus - Luterilaisen evankeliyhdistyksen rippikoululeirillä ja tuossa kirkossa me pääsimme ripille.
Hienoja kuvia taas kerran!
Terveisin Ritviecav
Jestas, Ciao Ritviecav! =D
Mikä ihmeellinen sattuma!
Miekin jouduin tuonne kirkon lähistölle
Parinpellon leirikeskukseen rippileirille pariksi viikoksi.
Olen tainnut jo kadottaa yhteisrippikuvan
jossa me kaikki leiriläiset eli siis
konfirmoidut olemme kirkon etuosan vasemmanpuoleisella,
ritarien vaakunoiden koristamalla seinustalla. =)
Tuo mahtaa olla kaunis kirkko. Yksi ystäväni on kertonut olleensa joskus oppaana tuossa kirkossa. Miellyttävät kuvat!
Katriina =)
Oi, maailma on välillä pieni. =)
Kirkko onkin monelle
tavalla tai toisella tuttu. =)
Vanhat kirkot ovat kauniita, ja niin on sinun kuvarunosikin!
Hienoja tunnelmia olet onnistunut löytämään. Tuo harmaa nainen on upea, kun siinä on lunta pehmentämässä kutsua. Nyt taitaa olla lämmintä ja kylmyys ohi. Jokohan talvi meni?
Kiitos Taika =)
Niin se syntyi.
Ensin itse hautaakiveä
ja kotona kuvaa katsellen.
Kiitos Mehtäsielu =)
Minäkin pidin siitä hautakivestä...
Suuri kaipuu on sen synnyttänyt...
Nyt on plussan puolella pari astetta ja
arvaan että loska lentää kaduilla ja teillä.
Mutta ei se talvi vielä ole ohi...
Lähetä kommentti