Sun Äitis tarttui tämän nykypäivän tärkeään aiheeseen.
Ei netistä voi opiskella kaikkea. Esimerkiksi vanhemmaksi tuloa.
Siihen on saatava neuvoja. Se pitää konkreettisesti tiedostaa.
Jos ei siihen asiaan neuvoja ole hyvin esimerkein isossa sisarusparvessa ja rakastavien vanhempien hoivassa saanut, ei niitä kyllä mistään nettisivultakaan opita.
Miun mielestäni jo peruskoulussa voisi olla oppiaineena, millaista
on olla äiti, isä, perhe. Vähintään pari tuntia viikossa lapset
opiskelisivat ongelmanratkaisuja ikänsä edellyttämillä kursseilla
että sitten aikanaan osaisivat olla rakastavia vanhempia. Mukana
olisi aina virtuaalivauvanukke, joka vaatii hoivaa aina. 24 h/vrk.
-Ja se nukke vaatisi ihan oikeaa hellää kohtelua...
Muut lapsen ikäkaudet ja ongelmat voivat olla vaikkapa videoilla,
joiden katsomisen jäljiltä pohdittaisiin yhdessä, mikä ratkaisuksi
inhimillisiin ongelmiin, ihan nuoruuteen asti. Ylemmillä luokilla
voitaisiin luokan kanssa ratkoa vaikkapa jo ihan olemassa olevia
oppilaiden omia ongelmia anonyymisti. Ongelmienratkaisutaito
on hyödyllinen kaikessa elämänkulussa.
Oppiaineina olisi ihmisyyttä. Lähimmäisyyttä. Läheisyyttä.
Vaikka ajattelisi jo lapsena, ettei koskaan hanki omaa jälkikasvua,
olisi se silti erittäin hyödyllinen kurssi, sillä kukin saattaa vaikkapa
päästä kummeiksi tai kenties työelämässä tekemisiin lasten ja
nuorten parissa. Vanhemmuus ja lähimmäisyys oppiaineiksi, please.
-
17 kommenttia:
Jotenkin liippaa läheltä minun tämänpäiväiseen postaukseen... käyppäs lukemassa ja kommentoi.
Oikein hyvää sunnuntaipäivää toivottaa Krisse
Kannatan vanhemmuuskursseja. Sattumalta katsoin tänään TV:stä ohjelmaa jossa näytettiin ihmisiä harjoittelemassa "robottivauvan" kanssa. Vauva valvotti heitä yöllä kuten oikeakin olisi tehnyt. Yksi pariskunta jätti harjoitusvauvansa yksin marketissa useaan otteeseen. Hiukan pelottavaa katsottavaa, mutta eiköhän tilanne korjaannu oikean vauvan tuloon mennessä.
Kursseilla pitäisi opettaa paljon muutakin kuin mytyn käsittelyä; emotionaalista ja moraalista kehitystä, kommunikaatiotaitoja... siis henkistä puolta. Ihan niinkuin sinäkin tekstissäsi sanot.
Erittäin viisas tuo sinun loppukappaleesi ajatus. Onhan niitä muitakin lapsia ihmisten elämässä kuin omat :)
Huomenia Krisse. =)
En olekaan ehtinyt kurkkimaan kuin pari blogia.
Miepäs tulen kurkistamaan. =)
Kaunista sunnuntaita siullekin. =)
Rita
Niin... Ennen vanhaan kaikkien lapsia pidettiin silmällä.
Oltiin yhteisöllisempiä kuin nykyään.
Joistakin ihmisistä ei ole koskaan vanhemmiksi.
Toisilla se on geeneissä...
Jotkut tarvitsevat vanhemmuuteen apua.
No tämähän olisi oiva idea. Toteutuukohan koskaan..
Lapsille ja nuorille olisi hyvä, varsinkni tänä päivänä, opettaa empaattisuutta. Toisaaltahan se on sisäsyntyistä, mutta usein nuoret ovat aika epäempaattisia..
Hyvin ja viisaasti kirjoitettu!
Ei niinkään huono ajatus! Nimimerkillä ammattikasvattaja ja kahden velikullan väsynyt mamma.
Hieno idea, Hallatar!
Elämän opiskeleminen etukäteen auttaa meitä välttämään ongelmia, jotka johtuvat tietämättömyydestä ja kyvyttömyydestä näyttää tunteitaan.
Olen kanssasi niin samaa mieltä!
Minä olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että lapsillemme pitäis olla kaikille pakollinen moraalin ja etiikkan opetus läpi joka kouluasteen. No,ei ehkä enää yliopistossa, mutta vielä lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa. Siihenhän sopisi myös hyvin tuo entinen perhekasvatus, jota ainakin aikoinaa vähän sivuttiin jollain kouluasteella (olisko ollut kotitalouden yhteydessä?).
Sooloilija
Uuna
Magi
Taika
Jaana V
Laaditaanko kansalaisaddressi?
Ei missään tapauksessa!
Niistä tunneista tulisi eniten lintsatut, paitsi niiden kana-aivopissisten kohdalla, jotka joka tapauksessa hankkisivat koulutuksen sekä ammatin sijasta aviottoman vauvan.
Minä olisin ainakin siinä iässä lintsannut moiset lässynlässyn ja sössönsössön oppitunnit - ei tuollaisiin aineisiin löydy koskaan kuitenkaan asiallista, realistista opettajaa, vaan siellä touhottaa joku vaaleanpunaisilla silmälaseilla varustettu todellisuudesta vieraantunut idealisti.
Muinaisessa kansalaiskoulussa muuten oli vauvan hoitoa ja kotitalouden töitä, niistä sai jopa numeron päästötodistukseen.
Nimim. Aikuisena minusta tulikin sitten ammattikasvattaja vuosikausiksi - koska opiskelu oli omaehtoista, omaehtoisessa kehitysvaiheessa
Hahhahhaa kun nauratti! Saisi olla aikamoinen kurssi että valmentaisi todella raadolliseen totuuteen ;) Minusta ihmiset "opiskelevat" vanhemmuutta teoreettisesti ihan liikaakin nykyään. On paljon helpompaa lukea vanhemmuuskirjaa kuin ihan oikeasti olla läsnä lapselle.
Tiedän, et sinä tällaista tekstissäsi aja takaa, tuli vaan mieleen. Se on erinomainen idea että tulevat vanhemmat pantaisiin paimentamaan toisten lapsia ihan tosissaan vähäksi aikaa. Mutta se toimisi vaan, jos heillä on sitten lupa komentaa... nykyaikana pidän suurena ongelmana sitä, että ihmiset pitävät sopimattomana toisten lasten toimiin puuttumista. Minulta meni hyvä ystävyys jäihin kun kyllästyin siihen että ystävän poika löi jossain vaiheessa minun lapsiani joka kerta kun tavattiin (tätä jatkui kolme vuotta), ja aina äitinsä kyllä kärsivällisesti ojensi poikaansa sanallisesti, mutta silti sama aina toistui vähän ajan päästä...
Lopulta minä viime kesänä tartuin kovakouraisesti pakenevaan riiviöön ja tein kovaäänisesti tälle selväksi mitä mieltä olen käytöksestä, aivan kuten toimin omienikin kohdalla (itse asiassa olen toiminut näin aiemminkin, silloin, kun poika on ollut meillä hoidossa), mutta äitinsä ei sitä kestänyt katsella. Sain kuulla antavani hirveän esimerkin, olevani väkivaltainen ja leikki-ikäisen tasolla kun en osannut suhtautua lasten touhuihin "aikuismaisesti" kuten hän. Ja minä en tietenkään malttanut olla kysymättä, että mitenköhän kummassa hänen "väkivallattomasti ja aikuismaisesti" kasvatettu poikansa on se, joka lyö muita, eivätkä minun huonoa esimerkkiä saaneet tenavani...
Ennen vanhaan oli helpompaa kun ihmisillä oli kai kohtalaisen yhtäläiset mielipiteet siitä miten lapsia tulee kasvattaa - ja koko kylä kasvatti!
Tienpäällä =D
No, oikeasti tuokin homma pitäisi oppia jo kotona.
Mutta tää olikin myötäveto sille Sun Äitis blogissa olleeseen kirjoitukseen, jossa hänkin kummasteli, kun odotusaikana ei ole enää pakollista osallistua synnytysvalmennukseen.
Sanotaan että katso netistä...
Eihän synnytysvalmennukseen ole ollut pakollista koskaan osallistua!?
Ja vaikka olisi ollutkin, minä en ainakaan olisi mennyt - kyllä ne osaavat sieltä ulos tulla ilmankin, onhan salissa henkilökunta auttamista varten.
Mutta juuri tuo ajatus ne niskakarvat pystyyn nostattaakin, että kouluun lykättäisiin oppiaineiksi sellaisia asioita, jotka pitäisi itsestään selvinä oppeina saada jo kotoa tai ylipäätään elämällä silmät auki ja järki päässä.
Ainakin hyödyllisempiä voisivat olla viinaa sekä tupakointia vastustavat opetusvideot jostain Nissen Grillin tapaisten paikkojen kanta-asiakkaista ;)))
Kirjuri &
Tienpäällä
Käytin siis taas väärää
"pakollinen"-sanaa...
No, siis...
Oikeasti
on olemassa aikas paljon vanhempia,
joista koskaan ei olisi pitänyt vanhempia tullakaan...
Ja sitten on olemassa paljon ihmisiä
jotka eivät saa lapsia
vaikka niitä eniten maan päällä haluaisivat...
Kouluissa ei edelleenkään ole liikaa käytännönläheisyyttä, joka valmistaisi arkeen, jossa meistä suurin osa elää.
Hyviä ideoita sinulta, Hallatar!!!
Kiits Katja Tanskanen =)
Oikeasti en tarkoittanut heittää sitä palloa ihan kokonaan kouluille.
Kodeille se kasvatus elämää varten kuuluisi.
Mutta jos se kasvatus ei siellä kodeissa pelaa...
Jos siellä kotona ei ole rajoja,
rakkautta,
ei kommunikoida,
moraalista ja etiikasta puhumattakaan...
Joku ottaisi vastuun tulevaisuuden ihmiskunnasta?
Lähetä kommentti