No höh. Mistä asti kaulaliinoissa on
lukenut: Dry clean only?
Keräsin pesukoneeseen tummia pyykkejä
ja nappasin Nunnukan pipon, hanskat ja
kaulaliinan koneen täytteeksi mukaan.
Ajattelin yllättää tytön iloisesti aamulla
raikkailla asusteilla, mutta yllätyinkin itse.
Se villakaulaliina oli kutistunut pesussa ja
huovuttunut paikka paikoin kiinni itseensä!
Ja tietty vasta silloin kurkistin mitä siinä
pesumerkissä lukee.
Yritin höyrysilityksellä parannella huivia
mutta taisi se pilalle mennä... =/ En pidä silitys-
raudoista. Miulla on niihin jonkinlainen kammo,
sillä olen yksivuotiaana polttanut käteni pahasti
sellaisella. Sähly olen ollut siis aina...
Mut... pitäisiköhän mun siirtyä harrastamaan
huovutustöitä?
Tyttären ensisanoja on aikoinaan ollut:
- Äiti, älä laula!
Nyt hän voi lisätä siihen listaan:
- Äläkä pese mun villavaatteita!
--------------------------------
10 kommenttia:
Meilläkin jompikumpi tytär on joskus ihan pienenä sanonut, että ”äiti älä laula” (en muista enää kumpi). Ei taida pipoon enää auttaa mahdollisimman kylmällä liottaminen? Pesin kerran yhden neulepaidan liian lämpimässä ja kutistui kunnolla peltipaidaksi. Sain siihen vähäh joustoa, kun liotin sitä kylmässä, mutta ei siitä enää entisenveroista tullut, ei venynyt enää entisiin mittoihin.
Hermillinen juttu.
Nykyän pitäää katsoa kaikkien vaatteiden pesuohjeet..mikään ei kohta siedä vesipesua--
Hih, äidit on aika pahoja huovuttelemaan toisten aarteita. Olin neulonut kaksinkertaisesta villalangasta joillakin kasin puikoilla vähän yli parikymmpisenä itselleni pitkän villatakin missä oli kuin lehmännahkaa, isot kuviot valkoisella, vaaleanruskealla ja mustalla. Pidin villatakkia aina, rakastin sitä. Äitini oli ottanut sen pesuun ja koneesta tuli pieni, paksu lasten villatakki. Arvaa harmittiko ja äitini sai kuulla kunniansa.
Eikä hänen huovutuksensa siihen jäänyt mutta se on taas toinen juttu.
Moninainen
Olen mie yhden Nunnukan piponkin joskus huovuttanut. =)
Sellaisen hänen itsetekemänsä...
Olen siitä tännekin kirjoittanut.
Se oli se eka villavaate jonka huovutin. =)
Tämä oli kaulaliina, joka oikeasti on Miihkalin kaulaliina mutta jota Nunnukka on lainannut, koska veli on armeijassa...
Nyt pitää siis selittää Miihkalille kun hän saapuu kotilomille, mitä me tytöt täällä kotona ollaan tehty.
Krisse
Meillä on kaikilla ihan tavallisia konepestäviä asusteita, mutta tuo olikin sitten erilainen...
Ei kummankaan meistä ois pitänyt koskea siihen kaulahuiviin. =(
Savisuti
Onneksi meillä ei sentääs äiti
kotiväeltä "saa kuulla kunniaansa."
Riittää kun maailma murjoo...
Poikani osti muinoin Lapista kauniin pipon. Pesulapussa luki: Anna äidin pestä. Se päätyi, valkoinen kun oli, vahingossa 90-asteiseen lakanapyykkiin. Nukke sai pipon. :(
Kylmällä pesupussissa olen pessyt.
Pojan pyykkeihin en saa koskea enää, kaalliit vaatteet itse maksanut, hän pessyt itse ji monta vuotta.
Liisa
Voi ei. =(
No, nuken pipona se varmasti säilyykin pitkään?
Mutta harmi että sillai kävi.
Muutama vuosi sitten huovuttamastani
tyttären pipostakin tuli hetkeksi nuken pipo,
ennen kuin heitin sinisen huopamöykyn kokonaan pois,
muistuttamasta kuumapesusta.
Hannele
Se onkin hyvä juttu, jos nuori pesee vaatteensa ihan itse. =)
Miun oma mokani tuo oli...
Ei tullunna mieleen että liina olikin noin hieno ja herkkä.
Voi minnuu...
Hyvin monet "ei-vesipestävät" voi pestä vesipesussa: 30 astetta eikä linkousta tai kuivausrumpua. Kyse on pitkälti (muiden kuin villan) kohdalla vaatteen pintakäsittelystä: siliäväksi käsitelty, sähköisyyden poisto, vedenkestävä tms. Villaa ei huovutuksen jälkeen enää voi palauttaa.
Volkkis =)
Vaan kun meillä ei noin hienoa kaulaliinaa ole ennen ollut
niin ei tullut mieleeni kurkistaa sitä lappua lainkaan...
Vaatteemme ovat sellaisia
pese ja pidä
mallistoa. =)
Lähetä kommentti