Harvoin meistä kukaan voi palata aivan samaa tietä ja kerran olemme perillä eikä enää tarvitsekaan yrittää paluuta... Sitten kerran, kun olemme kotona.
Koska runosi on niin surullinen, tarvitset halauksia. Haepa blogistani...
Muuten, olen sellainen etten tykkään palata samoja jälkijä takaisin. Lenkillä pitää tehdä ympyrä, koska en halua tulla samaa tietä takaisin. Sen takia en tykkää "yksisuuntaisista" lenkeistä, joissa pitää palata samaa tietä takaisin. Heh ;)
10 kommenttia:
Harvoin meistä kukaan voi palata aivan samaa tietä ja kerran olemme perillä eikä enää tarvitsekaan yrittää paluuta... Sitten kerran, kun olemme kotona.
Koska runosi on niin surullinen, tarvitset halauksia. Haepa blogistani...
Mikähän eläin tästä onkaan mennyt..
Haikea runo.
Lämmintä pakkaspäivää täältä Oulusta sinulle Hallatar!
Sinulla on minulle mieleisiä postauksia.
Kiva kuva ja kiva runo..
Ken latuja kulkee on latujen vanki
vapautta on vain umpihanki.
Äiteeni näitä vanhoja sanontoja muistaa paljon, tuli vain tästä mieleen...
Hihi, kiva kuva, itse olen joskus leikinyt
ja kävellyt takaperin...
Ehkä löytyi syy olla palaamatta...?
Muuten, olen sellainen etten tykkään palata samoja jälkijä takaisin. Lenkillä pitää tehdä ympyrä, koska en halua tulla samaa tietä takaisin. Sen takia en tykkää "yksisuuntaisista" lenkeistä, joissa pitää palata samaa tietä takaisin. Heh ;)
Perjantairutistus sinulle, runotyttö!
Ihmisen matka on yhdensuuntainen. Hyvin sen kuvasit.
Marja-Leena
Kiitos halauksista
Kävin hakemassa.
Sooloilija
Ehkä menninkäinen?
Mutta voi ei!
Ei tuo ole runo.
Soon vaan kuvateksti.
Kiitos Krisse.
*halitus*
Marguetta
Noinkin se voipi olla. =)
Hannele
Tuossa on selkeästi kyllä ihan etuperin menty...
Kiitos Elegia
Tosin on jo lauantai
kun vastaan. =)
Siullekin mukavaa viikonloppua.
*hali*
Isopeikkonen
Joku oli kävellyt jäälle...
Itse en vielä ole sinne mennyt...
Ihmisen jäljet
omat, tai toisen,
jatkaa matkaa
uutta nähden.
mielessä ilo tai
murhe musta.
Sitä on tämä elämän tuska.
Anna
Tuo oli kaunista. =)
Lähetä kommentti