Sain untuvatakin. Käytetyn. Meille lahjoitetun.
Oikeasti se takki oli tarkoitettu Nunnukalle, mutta tytär
ei pitänyt siitä ja Nunnukalla sitäpaitsi on lämmin, ihanan paksu untuvatakki ennestään.
-Tavallista toppatakkiakaan ei meinanut laittaa millään päälleen
pakkasten tultua. Tosin kiitteli minua koulupäivän jälkeen kuinka
oli ollut hyvä juttu, että hän pukeutui lämpimästi...
Kyllä äiti tietää. ;) Miun omat takkini ovat muuttuneet liian
isoiksi ja mää palelen niissä joten mie sain tämän takin.
No, mie tämän uusvanhan takkini kanssa tässä toissapäivänä
odottelin pysäkillä bussia ja söin minirasiallisen rusinoita.
Kun rusinat loppuivat, ojensin käteni laittaakseni rasian roskiin
jolloin valkoinen untuvahöyhen lensi muiden pysäkillä seisseiden
naisten kasvojen editse jostain miun untuvatakkini kainalosta...
Mie tuijotin hetken höyhentä ja hymyilin nolon pikahymyn naisille.
-Hups. Mun siivet purkuu. =)
Ne naiset taisivat peruuttaa taaemmas muutaman askeleen. =)
Se pikkuvika tässä takissa on, että siitä irtoilee koko ajan sieltä täältä höyheniä. Mitenkähän sulkasatoinen takki on keväällä?
Nyt se ainakin mukavasti minua palelijaa lämmittää.
Ikään kuin silittää miun selkää. =)
.
17 kommenttia:
Elämää tämä kaikki. Mitä jos parsisit?
Marja-Leena =)
Ei siinä ole mtn reikiä =)
Höyhenet vain haluavat tulla ulos takista ja lähteä lentelemään. =)
*kuvittelee sulkasatoista untuvatakkia Hallattaren päällä* :)
Joo, untuvatakit saattavat tosiaankin saada sulkasadon silloin tällöin. Omalla lapsellani oli musta untuvatakki, josta valkeat ulos pyrkivät untuvat erottuivat hyvin. Niitä sitten tungettiin takaisin tai jos oikein pitkälle olivat ehtineet, kiskoimme ulos.
Celia =)
Joo, mää oon kuin se Travolta siinä elokuvassaan, Erikoinen enkeli,
kun liikun niin höyhenet vaan pölisee. ;D
Nää tunkevat ihan ulos asti.
Harvan höytyvän saa työnnettyä takaisin
kankaan sisäpuolelle.
Minulla on lohikäärmetatuointikin :D
Oikeastaan kaikki lohikäärmeaihe kiehtoo :p
Olipa ihana tuo lausahduksesi: "-Hups. Mun siivet purkuu."
Taaemmas peruuttaneet naiset ovat vain niitä onnettomia, jotka eivät vielä usko enkeleihin, hih ;)
Ihanaa, että olet saanut lämpöisen untuvatakin talven kylmiä ajatellen. Tuppaa nuo sulat välillä omastakin irtoilemaan, mutta eiköhän niitä silti riitä takissa. Jospas se täti-immeinen pelkäs saavan siitä jonkun "lintuinfluenssan". :) Mielelläni minäkin kierrättelen, jos vaan jollekin kelpaa ja sopii. Nyt on myös mulla takit hieman väljästyneet ja pitäisi jostain keksiä pitkää ja pienempää takkia. :)
Tuon untuvatakin pesun kanssa vaan saa olla hieman varovainen...tai kuivauksessa, ennen kaikkea.
Oi Peikkotyttö =)
Siun lohikäärmerakkautesi tulee sitten suoraan sydäemstä. =)
Siun kannattaa lukea mitä Isopeikko on kirjoittanut lohikäärmeistä... =)
Katja Tanskanen =)
Se vaan lipsahti. =)
Suomalainen on yleensä sellainen
ettei se puhu bussipysäkillä. =)))
On se vähän hassu takki.
Tänäänkin huomasin yhdessä hississä
että selässäni oli pari höyhentä... =)
Tarjuska =)
Jospa he pelkäsivät niin. ;D
Mutta hei, siun takit eivät saa ruveta höltymään yhtään,
Tarjuska-pieni!
Minä mietin otsikosta, että parkuuko ne vai purkaantuuko vai mitä nyt tapahtuu. Surullista jos siivet purkuu!
Ja ne naiset, minne ne lennätettäisiin?
Onkohan päällyskangas jotenkin kulunut ohueksi? Sääli, kun olisi niin sinua lämmittänyt. Lämpöä sinulle toivoisin.
Leijonainen =)
;)
Niin, mie kuulema puhun omituisesti
ja myös kirjoitan omituisesti. =)
Purkua on tosiaan purkeentua tms...
Kyllä se vielä lämmittää.
Mutta jälkeeni jää höyheniä. =)
Minäkin sain "uuden" takin , poika on kasvanut yli viimevuotisesta toppiksesta ... mutta minä mahdun sen sisään vallan mainiosti ;-)
ps. ja poika on vasta 15v. (mitenköhän iso tuosta mussukasta tuleekaan - näkisittepä kenkien koon ... )
Martti-hanhi. Mukavan lämminhenkinen kuva. ;-)
Suorastaan liikuttava kirjoitus. "Hups.Mun siivet purkuu". Enkeleitä voi kohdata bussipysäkilläkin.
Niin ja villakoirat sängyn alla ovat enkelien aamutossuja ;) Näin sanoi joku viisas...
Juttusi sai minut miettimään sitä, että jos me ihmiset välillä luulemme olevamme enkeleitä, voisi olla hyvä, että meihin iskisi sulkasato. Silloin tajuaisimme, että meidän ei tarvitsekaan olla enkeleitä vaan aitoja tavallisia ihmisiä toinen toisillemme. Sellaisia me tarvitsemme. Sellainen sinäkin olet, aito ihminen. Se on hyvä juttu.
Soletuuli =)
Mie olen jo vuosia saanut pitää nuorison vanhoi kenkiä ja poikieni takkeja. =)
Ja mie olen lapsuudesta asti tottunut pitämään nurkumatta toisten vanhoja.
Köyhä kun olen koko ikäni ollut.
Mun pojilla on kanssa suuret jallaat.
Pysyvät ehkä paremmin maailman myrskyissä pystyssä? =)
Toivon siunkin poikasi pysyvän.
*hali*
Pekka =)
Hih, kiitoksia. =)
Oi, Sivuaskel. =)
Varmasti luulivat minuu ihan hupsuksi
ne naiset. =)
Tintti =)
Ihanaa!!!!!!!!
Mutta ikävä kyllä mää hävitän usein niitä
enkelien aamutossuja, kun ne käyvät nuorison
nenuihin...
Mutta ihana sanonta.
Tuo täytyy muistaa! =)
Kiitos kovastipaljon MM =)
Jotenkin kommenttisi jäi tuonne epähuomioon
kun korjailin oman vastauskommenttini sanoja
jotka moneen kertaan menivät väärin.
Aitous on tosiaan valttia.
Mutta mistä sen huomaa, että joku ei olekaan aito?
Luomuihminen?
Lähetä kommentti