Translate

8.11.2008

Herkkiä hetkisiä

.




Pikkuveljeni sai Maman kyyneliin.
Ihan hyviin sellaisiin.
On olemassa hetkisiä, jolloin kauneus
saa silmämme väkisinkin kyyneltymään.
Veli löysi rikkinäisen soittorasian koneiston
joka soittaa tohtori Zhivago-elokuvasta tuttua
Laran teemaa ja hän antoi tuon aarteen Mamalle.
Juran tarina on Mamalleni rakas.
Tiedän muitakin, jotka pitävät tuosta elokuvasta.
Kuulun heihin itsekin.



"Zhivago rakastaa kahta naista-
ja menettää molemmat."
-Nyt-liitteen leffa-arvostelu-





.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nyt minä hyräilen täällä tuota tunnaria :D

Soittorasiat on ihania. Yksi rakkaimmista minulle on isän tuoma soittorasia joka soittaa Beatlesin "Hey Jude" kappaletta.

Katja Tanskanen kirjoitti...

Sinulla on ihailtavan herkkätunteinen pikkuveli.

Juran tarina on minullekin rakas. Katselin muutama kuukausi sitten Pasternakin romaaniin perustuvan laadukkaan venäläisen sarjan, jossa pääroolissa on taitava ja ihana Oleg Menshikov.

Kaunis kuva on jäänyt mieleeni myös Leanin ohjaamasta elokuvasta.

Tärkeintä on rakkaus, vaikka se katoavaista olisikin.

Hallatarinoita kirjoitti...

Sukulaissielu =)


Se onkin aivan ihana. =)

Olen kerran ollut sellaisen auton kyydissä,
jossa oli upeat musiikintoistolaitteet
ja tuo pärähti soimaan kaiuttimista...
Oi, se oli upea elämys! =)


Minä olen joutunut rahapulassani myymään pois
maitorahaa saadakseni,
jopa soittorasiani...




Katja =)


Äitiinsä tullut. =)
Myös sisko on samanlainen. =)

Katsellakseen Zhivagon, tarvitaan aikaa.
Levollista ja harmonista aikaa.
Ja nenäliinoja...

Minä pidän tuossa elokuvassa erityisesti
-tarinan lisäksi tietenkin-
Omar Sharifin lumoavista silmistä... =)

Jotenkin sitä aina odottaa ihmettä
-lapsellista kylläkin-
elokuvan lopussa:
jospa se nyt päättyisikin onnellisesti?
Ja aina se surullinen loppu saa kyyneliin.
Kuin Titanic tai Tuulen viemää yms.
Vaikka lopputuloksen tietää jo etukäteen.


Rakkaus,
edes muisto siitä
kannattelee meitä.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo Taran teema on niin kaunis. Minulla on Mancinin alkuperäinen versio levyllä. Se on vielä herkempi kuin tämä. Mutta tässä oli kauniit talviset kuvat. Hieno.

Hallatarinoita kirjoitti...

Leijonainen =)

Onhan siitä kappaleesta monenlaisia erilaisia versioita. =)
Varmasti kaunis se Mancinin versio.

Maurice Jarre kuitenkin on ihan alkuperäinen säveltäjä. =)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Maurice_Jarre

Hallatarinoita kirjoitti...

PS: Leijonainen:

Pidätkös tästä Helmut Lottin esityksestä:

http://www.youtube.com/watch?v=sTw5WtnGbQ4