Kranssipäivä

Tytär söi kiltisti kaurapuuronsa mansikkahillosilmällä
ja lähti opiskelemaan ammattia itselleen.
Mie jäi kotiin yskimään.
Mitä muuta sitä yskäisenä tekisi
kuin vesisadetta kotonaan pakoilisi?

Voisi vaikka tehdä kransseja.
Pitää kranssipäivän. Levittää
kaikki tarvikkeet keittiön pöydälle.
Ja kuunnella musiikkia.
Pitää jaloissaan villasukkia.

Ja haaveilla tuosta Vuorelman
seinävaatteesta...
Se muistuttaa entisaikojen rekipeittoja.
Mitä rikkaampi talo, sen upeampi
rekipeitto näkyi reen takana tulijoille. =)
Mie käyn usein ihailemassa tuota peitettä
ja sen yli 200 e:n tarvikepaketin hintalappua.
Aion tehdä vastaavan jossain vaiheessa.
Kuva olkoon esikuvanani.
Haen kankaan kangaskaupasta ja langat
marketista ja pingottimen kolmannesta paikasta.
Ja joskus, mie lupaan,
miulla on tuon tapainen peite seinälläni. =)




















Ja siinä on mukana lapsuudesta tutuksi
tulleita rekipeiton kuvioita...




PS:
Kaksi tilattua kranssia sain aikaiseksi.














Syksynvärisen...















j
...ja jouluisen.



Piti odottaa, että Nunnukka tulee opinahjostaan
miun kamerani kanssa, ennen kuin sain otettua kuvia...




PS:
Juuri sähköpostia nettiystävältä, joka hänkin on ihastunut rekipeittoihin.
Hän kirjoitti näin ihanasti:

"Jospa vielä kumpainenkin saamme rekipeiton aikaseksi
- ja tehdäänkin heti sellainen,
että kaikki tajuavat: onpa siinä rikkaan ihmisen peitto!!!
Mehän olemme elämästä rikkaita,vaikka emme rahasta,
tuosta pahasta!"

-Kiitos S-mummu!!!! =)
Näin tehdään. =D



.