Nunnukan ihanaparasystävä
toi sekä Nunnukalle että Miihkalille
suloiset siniset ruusut.
Kahvinjuojat, saivat valkoiset kahvikupposet.
Tuo venäläinen teekuppi on uniikki. Ainokainen.
Odottaa teenjuojaa...
Sinisiä, unohtumattomia hetkiä
oli myös se, kun Mamani ja Hanin äiti
kehuivat, molemmat, nuorisoani.
Sanoivat, että ovat harvinaisia nuoria.
Hyvinkasvatettuja ja fiksuja.
Niin he ovatkin. =) Fiksuja.
Kasvatuksesta en osaa ottaa kehuja.
Heistä vaan tuli noin ihania! =)))
Nuo sanat saivat silmiini kuitenkin onnenkyyneleet.
Vasta pari tuntia myöhemmin muistin katsoa peiliin
ja huomasin että ripsiväritkin
olivat kadonneet. =)
.
10 kommenttia:
Oi mikä ruusu...ja ihania herkkuja, nam...Onnea valmistuneelle! Omista ylppäreistä on jo 13 vuotta mutta muistan kuin eilisen päivän, niin se aika menee.
Kiitos Teija! =)
Aika menee...
Joskus tuntuu,
että se suorastaan juoksee...
Ja kyllä se sinulla se suurin osuus on ollut siihen, että lapset ovat ihania ja hyvin käyttäytyviä. Hyvät geenit vielä päälle!
Onnenkyyneleet ovat ihania, niitä kun ei saa kovin usein pyyhkiä.
Sooloilija =)
Onnenkyyneleet
ovat kyllä ylen harvinaisia... =)
Paljon Onnea!
Kiitos Anna Amnell =)
Kyllä sinulla on osuutta asiaan, että on noin ihanat lapset.
Kauniita sinisiä asioita sinulla.
Sukulaissielu =)
Kun omia kehutaan
on se aina ihanaa. =)
Kauniin sinistä! Mikä siinä värissä onkin niin ihanaa? :)
Hih, Pikku-Myy! =D
Mie tiedän jo ketkä lukijoista pitävät
sinisestä väristä. =)
Olen tullut sen huomaamaan. =)
Sie ja pari muuta. =)
On tietty sininen kaunista.
Ihan kaikesta sinisestä mie
en innostu
mutta kaikki luonnosta löytyvä
ja tämän sivun siniset esim...
On siinä jotain rauhoittavaa taikaa. =)
Lähetä kommentti