Platanthera bifolia
Vaikka olisi kuinka epätoivoinen olo ja kiire
on pakko välillä rauhoittua katsomaan
telkkaa ja nukahtaa pää tyynylle.
Tai katsella kuvia Mamin juhannuspuutarhasta.
Voi muistella tunnelmia ja vaikkapa tuon
puutarhaan eksyneen hennon
valkolehdokin unohtumatonta tuoksua.
On pakoa todellisuudesta,
katsella rauhoitettua kasvia.
Sitä paitsi voin jo itsekin rauhoittua
sillä Mamani, jolle en edes ollut
auto-ongelmasta kertonut, soitti
ja ilmoitti, että maanantaina on
muuttoauto pihassa.
Mistä hän tiesi että olin pulassa?
Hän oli Pikkuveljen kanssa pohtinut
muuttoani ja auto järjestyy.
Äidit (ja veljet) vaistoavat...
Telepatiaa?
Olen jo loputtomassa
kiitollisuudenvelassa heillekin.
Niin kuin Nunnukan ystävällekin...
Ihan itkettää. Helpotuksesta.
.
7 kommenttia:
Hei Hallatar,
Niinpä -vaikka kaikki katuu päälle on silti hyväksi nukahtaa pää sohvatyynyyn teeveen äärelle-ihan niitä perusoikeuksia siis jos asiat ovat niin hyvin että on sohva,tyyny ja teevee.
Jaa-a, joskus toivoisi itsekin olevansa rauhoitettu kasvi,jota katsellessa lähimmäiset voisivat kokea lepoa ja mielenrauhaa.
Sukulaisten välillä on varmastikin sellainen side että ne tietää milloin tarvitaan apua..
Melita =)
Juu.
Sohvaa ei kyllä ole
mutta mun peti on tv:n lähellä
ja petillä on paljon tyynyjä...
Mie taidan tuottaa vain sydämentykytystä
enkä koskaan mielenrauhaa
kellekään.
Mutta totta, itsekin tietää, milloin
esimerkiksi omalla äidillä on jotain vialla.
Tänään monta kertaa otin puhelimen käteeni
ja aioin kysyä Veljeltä, tietäisikö
hän lainaksi pakettiautoa.
Ja illalla soittaa Mami joka on juuri
tämän veljen kanssa keskustellut
pakettiautosta...
Ihmeellistä. =)
Oi hipinen äiti ja veli! Iso JEI! Kyllä se yleensä on niin, että nuo sukulaiset tiedostaa alitajuisesti tuon, että apua tarvitaan ja sitten se tulee.
Iso jei! Tulipa hyvä mieli.
Joskus toiset ihmiset tulevat avuksi juuri silloin kun kaikkein kipeimmin heitä tarvitsee.
Mullekin on käynyt niin. Joskus kun oikein kaikki mennyt päin prinkkalaa, niin sitten onkin sotku alkanut selvitä eikä asiat kaatunutkaan mun päälle. Joskus kyllä on riskinä, ettei jaksakaan toivoa tai uskoa parenpaan huomiseen.
Mutta kiva kuulla, että asiat ja muutto alkaa järjestyä oikealle tolalle.
Sukulaissielu
Näin kävi... =)
Kyllä me omalla porukalla sitten
tavarat kannetaan.
Nunnu, Jake ja Miihkali auttavat.
Saadaan just ja just tavarat
paikoilleen, ennen kuin
Miihkalin on lähdettävä
armeijakaupunkiinsa...
Yvioon
Mie aikas usein en jaksa uskoa.
Mutta ihmeitä tapahtuu kuitenkin.
Onneksi.
Osaisin itsekin ajella pakettiautolla.
En vain tiennyt, mistä sitä kyselisin.
Tosi hienoa, että saatte apua muutossa, kun täältä päin emme pysty teitä auttamaan, vaikka haluttais.
Voimia ja iloista meinikiä teille muuttoon :-) !
T: S.
Kiitos ässä
Voimia täs tarvittaiskin.
Lähetä kommentti