Olisinpa maalla
Olisi koko ajan
jotain tekemistä
Täällä kaupungissa
ei ole mitään
Mullantuoksua on ikävä
.
6.6.2008
Mullantuoksua ikävä
.
Olisinpa maalla
Olisi koko ajan
jotain tekemistä
Täällä kaupungissa
ei ole mitään
Mullantuoksua on ikävä
.
Olisinpa maalla
Olisi koko ajan
jotain tekemistä
Täällä kaupungissa
ei ole mitään
Mullantuoksua on ikävä
.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Se on totta, että maalla on aina jotain.
Kyllä kesällä onkin ihanaa, kun pääsee maalle. Silti kaupungissakin voi tuntea ruohon tuoksun: menee lähimpään puistoon ja työntää nenänsä kiinni nurmikkoon. Niin minä lapsena tein (välillä nuuskin myös perunoita, niissäkin oli sama mullan tuoksu). =)
Hei, kyllähän kaupungissakin tehtävää riittää. Multaakin voit kaivella kun sitä ensin kaupasta haet - no, onhan se erilaista. Aurinkoisia kesäpäiviä, kaikesta huolimatta!
Niin mäkin kaipaan maalle. Ei tunnu kesä kesältä täällä kaupungissa.
Luonto olisi kyllä nyt poikaa.
Niin ja voisi vain käppäillä ulkona eli pihalla ilman mitään syytä. Täältä kerrostalosta kun lähtee ulos niin tuntuu, että on oltava joku asia miksi lähtee ulos..
Iines J
Autsautsauts!
Käänsit veistä haavassa. =)
Savisuti
Multaa on parvekeruukuissa.
Ei se ole sama...
Kyl sää tiedät...
Yvioon
Siekin. =)
Kesä kaupungissa on vankeutta
maalla kasvaneelle...
Sooloilija
Niin just.
Voisi juoda aamukaffeen rappusilla
ja aina olisi jotain kupsuteltavaa.
Nurmikon leikkaamista ja sitä tuoksua on ikävä myös.
Ja sitä, kun sai ihailla kättensä jälkiä
kun nurmi oli siistinä...
Huoh.
Sukulaissielu
Jostain syystä siun kommentti saapus
vasta nyt illalla. =)
Jotenkin sekoilee blogger-meili-yhdistelmä?
Maalla ei aika tule pitkäksi.
Eikä käsityöt lopu. =)
Lähetä kommentti