Mitä olen saanut aikaan

.

Kun pakkaa laatikoihin tavaroitaan,
näkee samalla onko saanut mitään aikaan
ja mikä on jäänyt kesken
vaikkapa viimeksi kuluneena vuotena.
Tuntuu, että niitä tekemättömiä töitä
on enemmän kuin aikaansaatuja.
Loppuunvietyjä.
Esimerkiksi kukkapeite virkkaamalla taitanee kutistua tyynynpäälliseksi.
Kukkia on olemassa vasta niin vähän.
Isoäidinneliöpeitteestä puhumattakaan, jonka aloitimme jo kauan sitten. Olen ihaillen ihmetellyt muiden blogeista nopeita isoäidinneliötorkkupeitteitä. Nunnukan kanssa joskus vuosi sitten aloimme virkkaamaan neliöitä ja niistäkään ei saa aikaan kuin korkeintaan kaksi tyynynpäällistä. Mutta jospa tekisimmekin niistä vain tyynynpäällisiä? Ja takarajaa valmistumiselle ei olisi. Hmmm...


Tai entäpä tilaustyö
lintuikkunakoriste?
Yhä aloittamatta.
Se piti olla saajallaan
jo tänä kesänä.
Miten lie unohtunutkin
koko lanka ja ohje, yhden
kaapin perälle... =) Voi minua.
Anna itselleni uuden takarajan
syyskuuksi työn valmistumiselle.





Olen tainnut keskittyä
vain askartelemaan
ja näpräämään kaikkea muuta...
























Tai sitten olen ottanut kuvia. Milloin omalla
ja milloin muiden kameroilla.
Ah, kuvaaminen on ihanaa.
Tai sitten olen runoillut ja kirjoitellut.
Kaikenlaista. Sinnetänne.

Blogeihin tulee puristettua myös jotakin... =)





Ja sekin on ollut huisin kiva kokemus, että olen
kokeillut yhdistellä sekä valokuvia että kirjoittamista ja ilahduttanut ainakin Mamiani
moisilla. Hän on ollut niistä onnellinen.

Olen aikaansaanut kaksi läpyskää,
joissa toisessa on Mamin puutarhaa kuvin ja pikku kuvatekstein.
Ja toisessa läpyskässä on miun, Miihkalin
ja Hanin kuvia ja miun runojani. 

Mietin läpyskä käsissäni,
että tuollaiselta se
sitten ehkä näyttäisi.
Oikea kirja.


Se yksi suuri haaveeni...








Kirjailijahaaveita


.