Sitä miettii ja ihmettelee,
miten sitä saattaakin omistaa ystäviä,
jotka tekevät vuokseni hyviä tekoja.
Ajattelevat minua.
Auttavat minua.
Auttavat perhettäni.
Tukevat meitä...
Sitä miettii,
onko minusta itsestäni mitään hyötyä
ja apua koskaan heille?
Kellekään?
Olenko heille hyvä ystävä?
Annanko itsestäni mitään?
Vai olenko kuin se hanhi,
jonka selästä valuu vesi pois...?
Mikä on minun osani,
minun työni
tässä maailmankaikkeudessa?
.
15 kommenttia:
Ihana kuva!
Ja näin mietin usein itsekin...
Sitä miettii,
onko minusta itsestäni mitään hyötyä
ja apua koskaan heille?
Kellekään?
Olenko heille hyvä ystävä?
Annanko itsestäni mitään?
Kysy nämä kysymykset, kun ystäväsi on ojassa, ja jos et tajua kysyä, vaan sen sijaan huomaat nostavasi ystävääsi ojasta, voin paljastaa, että olet hyvä ystävä.
...Mutta kysy nämä kysymykset vasta sitten kun ystävä on ojassa, sillä ei sinun nyt tarvitse tietää vastausta.
Hei Hallatar,
Terveisiä Hangosta ! Kaikkia hienoja juttuja sulla täällä.
Halusin tässä toivottaa hyvää alkanutta kesää !
Vaikeita asioita, joita me kaikki välillä mietimme. Omaa arvoaan ei aina näe, mutta on hyvä tietää, että ON tärkeä, ainakin muutamalle ihmiselle tässä maailmassa.
Ajatteleminen, asioiden miettiminen, tuumailu onkin tärkeää.
On, on sinusta.
Mutta ajattele kuinka märkä se hanhi muuten olisi.....
Kiitos Sooloilija =)
Hani otti mun sormistani
kun löysin sydämellisen kiven.
Varmasti muutkin noita miettivät...
Uskonpuutettako elämään?
Olematon
Olisiko noin?
Kyllä minä sen ystäväni
sieltä ojanpohjasta auttaisin.
Ei mun omatuntoni soisi mun
häntä sinne jätettävän...
Melita
Kiitos terveisistä. =)
Kauniista Hangosta.
Ja siullekin kaunista kevättä.
Ja paljon onnellisia hetkisiä... =)
Iines J
On se niinkin...
On hyvä tietää, että näin on.
Jokaiselle joku on korvaamaton.
Isopeikko
Vaikka liika tuumailu
alkaakin joskus särkeä päätä.
On se silti tärkeätä... =)
Kiitos MK =)
Niin...
Hanhiparkahan vilustuisi...
Onneksi sen sulat vuodattavat
suurimman kosteuden pois.
Paha ollahan sen muuten ois. =)
Olisiko noin? Kyllä minä sen ystäväni sieltä ojanpohjasta auttaisin. Ei mun omatuntoni soisi mun häntä sinne jätettävän...
Enkä missään kohdassa sanonut, että sinun tulisi ystävääsi ojaan jättää... :)
Olematon
Et niin.
Eli siinä oli se vastaus. =)
Sinä olet ja sinä autat!
Minua olet auttanut monet kerrat. Minun pitäisi se sinulle useamminkin sanoa.
Tärkeä olet!
Sukulaissielukas
Oi niin oletkin. =)
Mutta sää olet puolueellinen. ;D
Siekin olet tärkeä miulle.
Kiitos sinusta. =)
Kerronpa, mitä minulle tuli mieleen. Tämä on myös itse koettua ja kovalla läksyllä opittua:
Elämässä on osattava olla vuoronperään saaja ja antaja. Toisen avun vastaanottaminen ei ole aina helppoa. Joskus siitä jää syyllinen olo, kun ei pysty antamaan toiselle takaisin.
Jos ei itse osaa ottaa vastaan, ei toinenkaan tarvitessaan apua ehkä silloin huoli apuamme.
Aina ei voi maksaa saamaansa apua avun antajalle. Silloin sen voi laittaa itselleen "saatujen lahjojen pankkiin". Kun sitten löytää avun tarvitsijan, on luontevaa jatkaa auttamisen ketjua eikä syyllistä tuota tarvitsijaa taas miettimään vuorostaan, pitäisikö hänen puolestaan maksaa takaisin.
Annetaan hyvän kiertää. Jokainen meistä tarvitsee vuorostaan hyvänä pitämistä ja rakkautta.
Kiitos MM rauhoittavista ja viisaista
sanoistasi.
Olen itsekin yrittänyt laittaa hyvää kiertämään.
Tuntee vaan itse olevansa enemmän elämälle velkaa...
*halaus*
Sydämen kauneutta. Kivessä. Ja sinun kuvissa ja teksteissä. Hiottua, elämänviisautta. Sinä olet kyllä tarpeellinen, näytät meille pienten asioiden arvon ja kauneuden, herkkyyden ja lämmön
Kiitos kauniista sanoistasi
Mehtäsielu. =)
*halaus*
Lähetä kommentti