
Omenapuiden kukkanuput
nukkuvat omenankukat
kääriytyneinä vaaleisiin
pehmohuovan riekaleisiin
Nukkuvat niiden suojissa vielä
Silmujaan unisesti raotellen
Odotellen kevään käskyä
Auringon silmäniskua
Oikeaa hetkeä aueta
-Una Reinman-
.

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
18 kommenttia:
Upeita nuppuja ja kaunis runo.
Kiitos Sukulaissielu =)
Oikeastaan se ei ollut edes runo.
Oli vaan mietteitäni kirjoitettuna. =)
Kyllä luonto pitää huolen omistaan kun vaatettaa omenankukatkin..
Nyt olisi just se aika kun pitäisi lähteä suurennuslasin kanssa ulos päivittelemään näitä ihmeitä.
Onpa ihana kuva!!! Ja runo myös =)
Budapestissä oli lämmin! Tai suorastaan kuuma =o) Suht ok reissu, mutta mutta...
No, päivittelen blogiini tällä viikolla kaikenlaista, kunhan ehdin ja jaksan.
Aurinkoisia hetkiä sulle!
Harvoin kuvia kommentoin, mutta tässä on jotain joka menee syvälle ihon alle.
Ihania kuvia ja tunnelmallisia tekstejä taas:)
Voi jee...oispa kamera. Meiän puussa noi silmut on vieläkin pikkuisempia kuin tuos kuvassa. Maatamyöten sijainnilla on eroa mut luulis sen auringonvalon suhahtavan melki viiveettä meillekkin kuin teillekkin :)
Runothan on mietteitä ja toisinpäin :)
Kerrassaan ihana kuva! Omenapuiden kukkiessa ei paljon muuta tule kuvattuakaan.
Melita =)
Luontoäiti huolehtii kuin emo konsanaan. =)
Tämä aika menee niin pian ohitse
ettei moni edes huomaa.
Kiitos Juulia =)
Ja tervetuloa kotomaan kamaralle. =)
Matkailu aina avartaa.
Silmiä ja sydäntä. =)
Ja kiitos, siun päiviisi myös iloa
ja paistetta. =)
Kiitos Lukutikku. =D
Olen hyvin otettu tästä huomiosta siis. =)
Inkivääri =)
Kiitoskia. =)
Oon ikuinen lapsenmieli...=)
John
Kyllä täälläkin jossain on jo puut kukassa.
Mutta tuo on hiukan syrjemmältä.
Miun Mamin mökiltä. Siellä kevät vielä
viipyilee...
Niin...
Ehkä muokkaan runoblogiin tuosta runon.
Ehkä... =)
John
Ja toihan on vain pokkarilla otettu... =)
Iines J =)
Kiitos. =)
Jotenkin kommenttisi oli tipahtanut
pois välistä! =)
Paree myöhään kuin ei milloinkaan?
Omenankukka on suloinen.
Itse haluaisin nähdä kirsikkapuun...
Siinä on vielä tumput, ei vaan villasormikkaat, puuemolla kädessä kun pitelee nuppujaan :D
Tämä on ihana postaus! Kuva kuin koru.
Jälleen ihana keväinen tuulahdus Hallattarelta. :) Tuntuu kuin olisi kukannuput kämmenellä, siinä lehtivihreän sormien välissä. Kevään käskyä ja auringon silmäniskua....siinä on niin herkkää ja tunnelmallista kevään odotusta. :) Kiitos tämän päivän valon pilkahduksesta. :)
Ihania kuvia sinulla, taas kerran!
Ja lauseita.
Haa, Kutis =)
Sormikkaatkin ne voisivat olla,
ihan niin kuin sää sen sanoit. =)
Kiitos Katriina =)
Omenankukissa ei sentäs ole lunta.
On ehkä vielä mahdollista saada omenoita...
Kiitos Tarjuska =)
Kevät kokoaa ja eheyttää
särkyneemmänkin sydämen... =)
Kiitos MK =)
Se on aina suuri ihme
miten luonto paketoi silmunsa
ja kuinka ne jaksavat tuottaa
silmäniloa
vuodesta toiseen. =)
Kuva on kuin suurenmoinen taideteos. Siinä on kuin kaksi kevään kättä, jotka tarjoavat ohikulkijoille kukoistuksen ihmettä, nupuillaan olevaa kukkaa. Hienonhienonhieno kuva.
Kiitokset Mehtäsielu
sielukkaisista sanoistasi. =)
Lähetä kommentti