Sooloilija kertoi Elämää ja elokuvaa-blogissaan
elokuvateatterikokemuksiaan.
Osittain samoista syistä kuin hän, en miekään halua
mennä elokuvateatteriin katsomaan leffoja.
Aina siellä kuitenkin on joitakin häiriötekijöitä...
Mieluummin odotan, että elokuva tulee televisiosta
tai vuokraleffana ja saan katsoa sen kotona.
Tai Hanin kainalossa.
Saan itkeä jos itkettää ja nauraa jos naurattaa.
Yleensä elokuvateatterissa mie nauran kummiskin
sellaisissa paikoissa, missä muut eivät. =)
Tai sitten itken ripsivärit poskilleni.
.
4 kommenttia:
Sama juttu täällä itkemisten ja nauramisten suhteen. Kotona saa yksin rauhassa pyyhkiä kyyneleitä ja niistää, ei tarvitse hävetä.
Taas yksin ei naurata niin paljon kuin porukassa. Joskushan nauru tarttuu muista..
Eikö häiritsekin joskus myös se jos liian tiiviisti pitää istua vieraitten ihmisten kanssa? Niin, että kyynärpäät osuvat yhteen, eikä voi vaihtaa asentoa, koska jalat koskettaisivat tuntematonta naapuria. Siitäkään en pidä.. Toisia se ei tunnun haittaavan.
Sooloilija
Niinpäs.
Tai sitten saat itseäsi paaaljon pidemmän ihmisen siihen eteesi...
Mie menen elokuvateatteriin sen ison kankaan ja äänentoistosysteemin takia.
John
=)
Lähetä kommentti