
On ollut niin viileää,
että tulppaanien kukatkin
säilyvät kuin itsestään.
Kauneudestaan saa nauttia
tavallista pidempään.

.


Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
7 kommenttia:
Itse ajattelin ihan samaa. Pyörätien varrella on ihania isoja valkoisia tulpaaneja (onpas hankala sana taivuttaa, piti ihan miettiä että miten taipuu :D)
Eikö olekin toisaalta ihana
kun saadaan ihailla niitä kauemmin,
Sukulaissielukas? =)
Maman kukkapenkissäkin oli valkoisia tulpuksia.
Kyllä. Ihanaa on. Ne piristävät kummasti kun iltapäivällä pyöräilee pois sirkuksesta.
SS =)
Sitten ne tekevät tehtävänsä.
Ovat silmänilona ja mielen virkisteenä. =)
Ihanaa kun osaat löytää aina hyvän puolen kaikesta, jopa kylmästä... Meillä ystävänpäivän ruusut kestivät kokonaisen kuukauden, (mutta ei minun ansiosta, ei, mies on meidän ruusupeukalo).
Nami, nami...ihanan värisiä tulppaaneja ja niin ryhdikkäitä. Omat tulppaanini jäivät parisen viikkoa sitten mökille aivan nupulleen. Saahan nähdä vieläkö ovat kukassaan vai jäikö näkemättä niiden loisto?
Kiitos Kutis! =)
Oi ruusujasi. =)
Ne ovatkin kukkien aatelistoa.
Tarjuska =)
Toivottavasti nekin ovat sinua ihan
odotelleet
ja vielä kukoistuksessaan
kun maalle palaat. =)
Lähetä kommentti