Sitä en unohda koskaan

.















Vähävaraisuus on melkeinpä periytyvää sorttia
eli jo lapsuudessani olimme aika rahattomia. Silloin
tällöin kun oli riittävästi rahaa, teki mieli herkutella.
Vaikka vain pelkillä ranskalaisilla perunoilla.
Ei niitä ollut muistaakseni pakaste-esikäsiteltynä
lähikaupassa myytävänä, vaan ne himottavat ranskikset
olivat niitä lähigrillin rasvakeittimessä tiristettyjä.

Olin ehkä 8-vuotias, tottunut kaupassakävijä.
Mami antoi tehtäväkseni hakea kolme annosta
noita harvinaisia herkkuja.
-Etkä sitten anna niiden laittaa niihin ketsuppia
sekaan! varoitti Mami.
Lupasin etten anna laittaa ketsuppia ja pyrähdin
pyörälläni grillikioskille. Siellä myyjä otti tilauksen
vastaan ja keitteli annokset, ja kyseli, tulisiko niihin
kenties mausteita?
Kun en heti vastannut, myyjä kyseli pää ulkona
kioskin luukusta:
-Ketsuppia? Sinappia?
-Ei ketsuppia, vastasin, ja hetken mielijohteesta lisäsin:
-Sinappia vaan.

Enkä tajua vielä tänä päivänäkään, mikä ihme miut
sai sanomaan niin! Myyjä tietty rutisteli purkista
sinappia kaikkiin kolmeen ranskalaisannokseen ja
paketoi ne muovihaarukan kera paketteihin ja paketit
muovipussiin ja mie poljin äkkiä kotiin, tietäen, että
oli tullut tehtyä kauhea moka.
Kotona avasin niiskuttaen oven ja yritin selittää, että
nyt ne varmaan on pilalla, kun se myyjä laittoi niihin
kuitenkin sinappia.

-SINAPPIA!, kiljaisi Mami, ja ihmetteli, eikö hän ollut
sanonut, ettei niihin saisi laittaa mitään mausteita???
-Ne vetistyvät eivätkä ole enää niin rapeita.
Ja miksi taivaan tähden SINAPPIA!?
Koskas me ollaan sinappia laitettu ranskalaisiin???
Ei koskaan. Mutta kun sitä ei oltu erikseen kielletty...
Mami tyrkkäsi ranskalaispussukan miulle ja tokaisi
että saan nyt ihan itse syödä ne, kun tuolla lailla
sotkin koko jutun.
Eihän niitä tietenkään saattanut kukaan syödä.
Yäk. Kirpeitä. Kamalan näköisiäkin olivat.
Roskiin menivät, eikä se silloin tosiaan naurattanut.

Nyt sille voi jo hekotella.
Mun nuorisokin välillä muistelee, kuinka heidän
äitinsä tilasi ranskalaisia sinapilla.
Kysyvät, tahtoisinko kenties ranskalaisiini sinappia,
kun meillä sattuu ranskiksia olemaan...
Ja sukujuhlissa viimeistään tuo nolo tapaus vedetään
taas esiin ja sille nauretaan vedet silmissä. =)

Oppiiko virheistään?
No. Ainakaan en enää koskaan ole sitä samaa virhettä
tehnyt. Pyytänyt ranskalaisia sinapilla. Suorastaan
lausun -sinappi- sanankin hyvin varovaisesti. =)









Pakinaperjantaihin