Viikonloppuna Hanin kanssa rantoja kävellessämme
huomasimme kolme vanhaa mattoa lilluvan rantavedessä.
Mie halusin nostaa ne matot rantakivien päälle.
Ne olivat kunnon kotikutoisia, paksuja ja vahvoja.
Kuin mummopuoleni mattopuilla kutomia.
Mutta Hani kielsi koskemasta niihin.
-Anna olla ne siellä.
Ja mä uskoin...
Matot kuitenkin jäivät vaivaamaan minua ja eilen
kävin katsomassa, ovatko matot yhä tallella.
Eivät olleet. Se suuri tuuli ja myrsky veivät ne
jonnekin toiselle rannalle...
Tai järven pohjalle.
Pahus. Ne olivat niin hyvää tekoa....
Toivottavasti joku muu nosti ne pois liotuksesta.
Pesi mäntysuovalla ja juuriharjalla, nosti
tuuleen kuivumaan ja sai niistä mukavat matot.
.
6 kommenttia:
Ehkäpä joku haki ne likoamasta sieltä ja nyt on hyvät matot. Mattopyykki on jotain aivan ihanaa... hikipäässä peset raidat puhtaaksi ja annat tuulessa kuivua ja syksyllä kun levität lattialle tuoksuu asunnossa hetken aikaa mäntysuopa.
Ihanaa olisi pötkötellä kun ikkunasta lankeaa auringonvalo matolle ja tuoksutella mattoa... Tiedän... minä oon ihan höpö :D
SS
Tuskin siinä kohtaa kuitenkaan kukaan niitä oli pesemässä.
Jostain ne olivat sinne vaeltaneet.
Varmaan jo syksyllä...
Mutta olisi ne mäntysuovalla puhtaaksi saanut. =)
Erikoista. Varmaan jotain viimekesäistä matonpesijää harmittaa kun matot ovat kadonneet. Monethan jättävät pesun jälkeen ne kuivumaan lähistölle, jospa niille on tehty ilkivaltaa ja heitetty veteen sillä aikaa kun mattojen omistaja on ollut muualla. Voisin kuvitella, että näin ois käynyt.
Saattaapi olla noinkin,
Sooloilija
Täälläpäin voisi hyvinkin olla mahdollista sellainen...
Nyt minua harmittaa
kun en pelastanut mattoja. =(
Siinähän ois ihan romaaniainesta. Miten matot päätyivät järveen, kenelle ne kuuluivat, liittyykö asiaan rikos, minne matot päätyvät.....
Magi! =)
Kiitos vielä hirmusti korteista!
Ja TODELLA pikaisesta toimituksesta! =)
Nyt pääsee ylppärijuhla-asiakin eteenpäin. =)
Ja matot, tosiaan harmittavat,
kun en niitä pelastanut kuiville.
Ne näyttivät ihan mummon matoille... =)
Ihan kuin lapsuuden palaselle...
Lähetä kommentti