Tammenlehvät

.


.










Pitäisi olla huolissaan viikonlopusta, mutta en ole.
Ainakaan vielä. =)
Pitäisi ottaa kakkupohjat sulamaan pakastimesta.
Otan kohta. Ihan justiinsa...
Pitää ostaa huomenissa kermaa ja mansikoita.
Pitää täyttää kakut ja pistää ne odottelemaan
lauantaita.

No, se hirvittää, että pitää viedä niistä
tarjottavista osa kerhohuoneen jääkaappiin...
Omaan minijääkaappiin kun ei mahdu kaikki.
Ehkä se jääkaappi pitää ensin desinfioida... =)

Olen köhinyt tänään keskustassa.
On niin kuivaa, että pöly pyörii autojen perässä
ja jalankulkijaa yskittää. Nunnukan
asioilla käytihin ja näimme Jakenkin.
Meillä oli hauska tuokio tavaratalossa. =)

Paitsi että omatuntoni kilahti, kun näimme
saman naisen jolle jo syyskuussa lupasin,
että menen hänen luokseen joskus kylään...
Kun Hanin kanssa ajellaan hänen asuin-
paikkansa suunnalla, muistan hänet,
mutta miksi en muista oikein erityisesti
häntä mennä katsomaan?
Nyt hän sai puhelinnumeroni ja mie
löydän hänen numeronsa luettelosta.
Ehkä nyt tapaamme. =)
Yritän parantaa tapani.
Pitää lupaukseni.

Miihkali vaan vietti kauniin päivän tieto-
koneensa äärellä. =)
No eipä sitten yskinyt.
Eikä tarvinnut antihistamiinia.

Posti toi pojalle ensimmäisen onnittelu-
kortin. Kummeilta. Kiitokset heille! =)
Ja heti poika kurkki Canonin sivuja
ja salamalaitetta, josta haaveilee kovin.
On kuvataikuripoika yhden etapin lähempänä
ylppärilahjahaavettaan.

Itse en voinut olla nappaamatta kuvaa
Vesijärven horisontista,
järven sinestä,
tammen katveesta.
Tammen lehdet olivat niin hennot ja ohuet.
Neitseelliset. Kuin salaatinlehdet.



.