Nälkä. Taidan olla paranemassa. =)
Joskus on hyvä käydä ihmisten ilmoilla.
Eli oikein ulkona syömässä. Ravintolassa.
Silloin asettuu vaistomaisesti erilaiseen rooliin.
Hienostelevaan. Sisäsiistiin. Eleganttiin.
Mutta mikä siinä on, että hienosta
ruoka-annoksesta jää aina nälkäiseksi
ja hivenen pettyneeksi...?
Siksikö ravintoloista pois lähtijät
muodostavat öisin pitkät, nahistelevat
ja toisiaan tuuppivat jonot nakkikioskeille?
Tai kotona mennään heti jääkaapille...=)
PS:
Valokuvat ovat kahdesta eri paikasta,
joilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Ylempi toimii kuvitusrekvisiittana ja
itse juttu on kerrottu alemmasta kuvasta... =)
8 kommenttia:
Kerran oon syönyt sellaisessa ravintolassa, että annokset oli "taideteoksia" (eli pari ranksanperunaa ristissä ja pieni piperrys lihaa) ja kieltämättä sieltä jäi nälkä, mutta onneksi itse ei tarvinnut maksaa tuosta piperryksestä.
Kyllä se niin on, että kotiruoka on sitä kaikkein parasta.
Sukulaissielu =)
Juu, se on mukava jos joku muu maksaa sen taideteoksen. =)))
Mutta tuossakin annoksessa nuo ruskeat läpyskät olivat mukamas perunoita ,
ja mää olin odottanut kieli pitkällä ranskalaisia perunoita! ;D
-En siis sovi courmet-ravintolaan. =)))
On siinä sentään yksi vihreä lehtikin ;) Sitä minä ihmettelen, että miksi ns. hienoissa ravintoloissa annokset tosiaan maksavat maltaita, mutta ovat kooltaan mikroskooppisia?! Ja liharuokiin (mitä nyt olen miesteni annoksia seurannut) ei koskaan panna mitään vihreää - korkeintaan joku sellerinverso tai tillinpalanen.
Itse suosin buffetteja: paljon vaihtoehtoja ja saa itse koota annoksensa ;) Miinuspuolena on mahdollinen ylensyönti.
Elina
Meillä oli kaikilla
(2 miestä ja mie) samanlainen annos.
Vihreytenä vain herneenverso. =)
-Joka meinasi jäädä kurkkuun.
Köh köh! =)))
Ja yhden annoksen hinnalla mä oisin ruokkinut perheeni viikon. =)))
Voi hyvät ystävät, se on se gourmet josta maksetaan nukkekotiannosten kohdalla. Kokin taiteellisesta ruohosipulien asettelusta. Kokeilla on oikein kisatkin; mitä vähemmän ruokaa saa lautaselle taiteellisemmin aseteltua niin sitä parempi on. ;-)
Ei vaan, a la cartessa on yleensä vallalla ajattelu että syödään kolme ruokalajia: alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Ja jotta kaikkia saadaan kaupaksi pitää annosten olla sitä kokoluokkaa että jää vielä nälkä seuraavaa ja lopuksi tietty kahvi ja konjakki. Tarjoilijana on kyllä vähän nolo olo kun asiakas huokailee hintaa ja sitten viet pari perunan puolikasta joita koristaa tillin tupsu. (ja uskomatonta mutta joskus kun yritän auttaa kokkia: "Mä laitan sen tupsun niin saan vietyä" kokki tulee närkästyneenä korjaamaan sen: "Se pitää olla näin päin"). Paras on boikotoida noita paikkoja kuten itse asiakkaan teenkin. Haluan katetta rahoilleni ja vatsan täyteen.
Ja ylemmän kuvan paikassa vaikka onkin vain yksi pääruokalaji buffetissa niin saa santsata että tulee kylläiseksi.
Heheee! Volkkis!
-Arvasin, että tunnistat ylemmän paikan! =)))
Alempaa et taida...
No se oli tuolla reissunpäällä...
Meillä oli nälkä ja luultiin menevämme lounaalle. =)
Ylemmän kuvan paikassa on HYVÄÄ ruokaa! Ja sitä on tosiaan riittävästi. =)
Itsekin aikanaan yritin opiskella kokin uraa,
mutta se loppui kala-allergiaan.
Hiukan huvitti jo silloin tuo ristikkäin asettelu ja korkea keko
joka noin yleensä oli annoksen ulkonäkö.
Mutta nälkä siitä jää...
Tietty, käsityöstä pitää maksaa... ;D
Tämä menee vähän asian vierestä, mutta menköön ;)...
Tuo buffet vs. tarjoiltu annos: Itse inhoan buffetteja niin paljon, etten sellaiseen paikkaan edes viitsi mennä yksin (kun annostelu-ym. apua tarvitsee). Ja jos ja kun menee kaksin, saa tyytyä kanssaruokailijan näkemykseen siitä, mikä voisi miellyttää. On tietysti mahdollista mennä seistä törröttämään valitsijan viereen ja osoitella, mitä haluaa. Aika pitkäpiimäistä vaan, ja tylsää.
Minusta annos on saatava tarjoiltuna ja valmiina pöytään ravintolan puolesta, kun siitä kerran maksetaan! Annoksien kokoon sinänsä puuttumatta...
Anna
Minä käyn niin TOOOOOSI harvoin missään ulkona syömässä,
mutta onhan se upeaa kun ruoka tuodaan siihen sun eteesi.
Tosin mie taidan olla aina hieman vaivautunut sellaisesta.
En ole tottunut että mua passataan. =)
On seisovassa pöydässä ja puffetissa se etu, että näkee sen, mitä on tarjolla.
Voi ottaa sitä, mistä pitää...
En ossoo sanoo kumpi parempi.
Taidan tyytyä syömään kotona. =))
Lähetä kommentti