Otsikko johtaa hieman harhaan.
Eli en nukkunut tarpeeksi. Mutta näin unia. Näin yöllä moniakin erilaisia unia pätkittäin,
joista yhdessä olin jossakin, luullakseni Intiassa...
Jossain kuumassa, köyhässä mutta kauniissa...
Mutta yksi uni jäi erityisesti mieleeni niin elävänä, että aamuviideltä naapurien aloitettua kovaäänisen tappelu-aamunvalmistelunsa, jäin untani miettimään hiukan kaihoisana.
Voih... Se oli vain unta.
Siinä unessa minulla oli joka puolella asuntoa purkkeja ja purnukoita ja pussukoita, joissa oli multaa ja jotain hennonvihreitä kasvien alkuja... Joissain purnukoissa näkyi jopa nuppuja ja uinuvia herkkiä kukkia.
Hymyilin niille unessa kuin vauvoilleni...
Olin unessani juuri kastelemassa noita kesää enteileviä aarteitani ja korkealle amppelimaisesti viriteltyjä kasvipyttyjäni. Olin jo kastellut ja erikseen ihaillut kaikilla pöytätasoilla odottelevat ihanuudet ja kiskonut keittiöjakkaran katossa roikkuvien kasvien alle ja nousemassa punainen kastelukannuni oikeassa kädessäni jo sille kolmannelle askeleelle ja jonkin ihan special-tietyn ja rakkaan kasvin alkua juuri kurkistamassa...
Kun naapuri kolinoillaan herätti... En enää nähnyt mitä roikkuvissa purkeissa oli. Ne katosivat.
Heräsin. Pahoillani. Kämppään, jossa ainoa vihreys on sinnikäs joulu/pääsiäiskaktus...
Yritin pitää silmiä sinnikkäästi kiinni siinä melussa, mutta vähän vaille kuusi olin jo luovuttanut. Kiskoin armaan Mamin neulomat lohtuvillasukat jalkaan. Kävin hiljaa vessassa. Join keittiössä palatessani vettä ison lasillisen kattilasta, jonka kannen alle sitä eilen taltioin, kun tässä talossa oli vesi poikki jonkin aikaa. Otin hipihiljaa jääkaapista yhden bulgarianjogurtin ja hiippailin ystäväni viereen.
Istuin tuolille, jossa pehva taas tulee ennen pitkää kipiäksi ja sormeilin ystäväni kahta napuskaa. -Ja sain hänet hereille.
Avasin jogurtin kannen ja aloin rutiininomaisesti, ihan omalla tavallani syömään tuota lempeää jogurttia niin, että jokaiseen lusikalliseen tulee mukaan hieman päällintä kerrosta.
Sitten syödään jogurttiin kolo purkin pohjaan saakka, käännetään purkkia ja aletaankin syödä pohjan puolelta koukkien, jolloin purkkiin lopulta jää ihan viimeiseen lusikalliseenkin tuota ihanaa kovempaa päälliskerrosta... =)
Ystävä hurisi hiljaa ja alkoi heräillä.
Kysyi salasanaani ja ruutu aukesi.
Kun unimaailma hylkii, on tultava takas nettimaailmaan. =)
Olen luvannut herättää abin seitsemältä. Matematiikan yo-kirjoitus on tänään.
-Siispä livemaailmakin jo kutsuu...
*vilkaisee ikkunaan päin ja miettii, mahtuisiko siihen sittenkin tilapäispöytä johon niitä multapurkkeja ja purnukoita saisi...*
Nyt abi hereille. Ja vesipannu kiehumaan. Abille kaakaota.
Miulle valkoista teetä jätti-Taika-mukiin ja siihen lusikallinen intiaanisokeria ja toinen lusikallinen hunajaa, hiukan yhäkin kipeälle kurkulle.... Tämäkin aamu lähtee taas käyntiin...
.
PS:
Se sinnikäs, ainua viherkasvini on näköjään pääsiäiskaktus.
Kun sitä tarkemmin äsken tutkailin, havaitsin että siinä on nuppuja. =)
Se on jo kookas kaktus eikä ole koskaan ennen kukkinut.
(Sen kaveri kukki itsensä kuoliaaksi viime kesänä parvekkeella.)
Tämän vanhan kukan herääminen eloon, piristi miun mieltäni.
-Sitäkö se mun uneni tiesi? =)
.
