neuvoi meille lapsilleen, miten lahjojen
kanssa tulee menetellä. Kas näin hän opetti:
Lahjanantaja ei saa koskaan enää puuttua antamansa
lahjan kohtaloon, eikä kysellä että
-missäs sulla on se ja se, mun lahjaksi antamani juttu? =)
Kun se lahja on kerran pois annettu,
se ei enää kuulu antajalle.
Se on sen jälkeen lahjansaajan omaisuutta
ja hän saa tehdä sillä mitä itse haluaa.
Näinhän se on. =)
.
14 kommenttia:
Viisas mami sinulla! Mutta ymmärrän kyllä itse tuon tunteen, kun huomaa, että lahjasta ei ollakaan pidetty. Kummipojan kanssa on käynyt hyvä tuuri. Ostan enimmäkseen vaatteita, lakanoita, pyyhkeitä yms. ja ne ovat aina käytössä. Lämmittää kovasti mieltä, kun näkee ostamansa paidan kummipojan päällä.
Kummipoika sanoi, että äiti ei aina edes anna pitää kun pitää pitää parempana antamia vaatteita. :D
Sukulaissielu
Toki jotkin lahjat ovat niin arvokkaita,
vaikka ei rahallisesti niin tunnearvoltaan,
ettei niille lahjoille voi tehdä muuta
kuin säilyttää rakkaana aarteenaan. =)
Oletkin jo saanut tällaisen, mutta minä muistan sinua myös blogissani. :)
Kermakisu
Sydämellinen kiitos!
Nouda tuolta alempaa sivustolta ohimennessäsi haluamasi kimppu maljakostani. =)
*halitus*
Toisaalta, jos ei toisen antamasta lahjasta tykkää, sen voi antaa aina eteenpäin lahjana! Joulun aikaan mainostettiinkin radiossa, että hyvä tapa vähentää jätevuorta on laittaa hyvät, mutta itselleen turhat lahjat eteenpäin. Radio Novassakin pyörii tällä hetkellä saman asian tiimoilta radio-ohjelma "Anna hyvän kertää". Kierrätystä tämäkin!
Ja lahjan eteenpäin laittamisestahan ei tarvitse mainita tokikaan lahjan alkuperäiselle antajalle. Ettei tule paha mieli.
Ässä
Tuokin on niin totta...
Et arvaakaan, kuinka monta kertaa miekin olen taloudellisista syistä joutunut kierrättämään saamiani tavaroita lahjoina eteenpäin...
Vaikka niistä itse olisikin kovasti tykännyt,
mutta jos ei ole muuta ollut antaa niin sitten jotain omaansa...
Minä en loukkaantuisi, jos antamani lahja laitettaisiin kiertoon. Yritän ajatella, että ajatus on tärkein. Ei se valinta aina osu nappiin. :)
Itse en kyllä voisi laittaa toisen antamaa lahjaa kiertoon, koska minulle tulisi niin paha mieli siitä.
Elina
Joskus ei ole mitään muuta mahdollisuutta...
Näin tarkan euron persoonana tahdon aina ajatella että muutkin olisivat :-) Itse oikein kannatan ajatusta: "jos lahjallani ei ole käyttöä sinulle, laita se mieluummin kiertoon edelleen kuin panttaat kaapissasi".
Isoäitini opetti tämän minulla hyvin käytännöllisesti - ja vahingossa: hänelle kun vietiin joulukukkia joulun alla. Hän itse ostin vain kaksi hyasinttia ja antoi toisen olla paketissa. Kun sukulainen X toi kukkapuketin, sai hän tuon ostetun puketin tilalle. Seuraava sukulainen jo saikin kierrätetyn kukan. Mummuni laittoi toisen ostamansa hyasintin olohuoneen pöydälle. Muutoin kukat kiersivät sujuvasti monen monta vuotta.
Mummusta aika jätti jo lähes 20 vuotta sitten, mutta oppi meni perille hyvin. Kiitän lahjoista aina, mutta jos minulla ei vaan ole käyttöä jollekin, niin laitan sen mieluummin kiertoon jollekin jolle tiedän/luulen tietäväni sen tuovan enemmän iloa. Ja jos näen neulomani villapaidan kirpparilla myynnissä, so what? Tilauspaidasta olen hinnan saanut, jollei ollut mieleinen niin sori vaan. Lahjan kohdalla saatan kysäistä oliko väärän kokoinen/värinen/mallinen, mutta en loukkaannu. Pääasia että se jollekin kelpaa ettei roskiin tarvitse heittää.
Volgansieni
Näin se on. =)
Miekin tosiaan tiedän ja tunnen luissani
tuon lahjojen/muun omaisuuden eteenpäin kierrätyksen...
Vielä yksi You Make My Day sinulle! Voitko jo paremmin?
Tuo villapaitajuttu tuntui aika ikävältä silloin aikanaan, mutta nyt sille voi jo nauraa. Opin siitä ainakin sen, että mielummin jätän lahjan kokonaan antamatta kuin annan jotain väkisin väkerrettyä. En ole koskaan ollut käsityöihmisiä, puuhastelen mielummin puutarhassa. Olen itsekin kierrättänyt lahjoja joskus, kun olen saanut sellaisia, joita en ole voinut itse käyttää. Mielummin annan eteenpäin kuin heitän pois.
Totta sekin, että pois annettu on toisen omaisuutta ja hän voi tehdä sillä mitä itse haluaa.
Niin minäkin sen ajattelen, kuten Mamisi sanoo ja mielestäni se on viisasta. Koskaan ei voi olla varma tykkääkö toinen lahjastani ja jos on rahanarvoista niin mieluummin kirpparille kuin roskiin;) Siis ihan ympäristösyistä...
Äitini puuttui joskus ihmetellen kuinka käytän hänen kutomuksiaan - minullahan on ryijy viherhuoneen talvimattona. Sanoin, että minulle ei ole sille muuta paikkaa ja koska arvostan kotiani, myös lattioita, haluan käyttää kauniita mattoja. Vihjaisinpa, että ne itämaiset käsinsolmitutkin on mattoja...;)
Sittemmin äiti on ollut iloinen kun näkee juttujaan käytössä - vaikka olisikin vähän eri kuin hän tarkoitti:9
Hei Anna =)
Oi kiitos,
vieläkin kukkia! =))))
*hali*
On noi vähän tönkköjalat.
Piti ahtaa ne kenkiin ja
käydä ulkona ja voin kertoo
että kävely oli tuskaa.
Kerkkis
Mie ihan aattelin sun sitä kommenttia
lukiessani että voi eii!
Olihan se tosi julmaa saada justiin siitä
langasta tehtyjä muita tuotteita...
Osanottoni vieläkin.
Tietty äitisikin vain edisti kierrätystä... =)
Mutta auts, millä tavalla... =)
Inkivääri
Olenkin kuvistasi huomannut että siulla on ryijy lattialla
ja kuvia katsoessani mietin että mikä ettei! =)
-Sehän on lämmin ja pehmoinen.
Varmaan miekin voisin käyttää ryijyä lattialla.
Jos miulla ois ryijy. ;D
Lähetä kommentti