.
Tuossa jonkin aikaa sitten Postipate soitteli ovikelloa
ja mie pokkana menin yöpaituli päälläni ja
tukka vastapestynä avaamaan ja sain syliini ison paketin
jossa luki päällä teksti: "On kotona, soita ovikelloa" =)
Ja kotonahan mie. =))
Kiitos x!
Nyt miulla on oikea ladypäivyri. =)
Ja uusia sukkapuikkoja ja virkkuukoukkuja...! =)
Tosin,
en ole kehdannut aikoihin esitellä mun käsitöitäni
täällä julkisuudessa, jotta ette putoilis tuoleiltanne
ja pissisi housuihinne, ihan silkasta vahingoniloisesta
riemuhörönaurusta. ;D
En mie viitti tehdä itseäni naurunalaiseksi sillä saralla
esittelemällä kieroonmeneviä ja kurovia kudelmiani
kun tarjolla on muiden tekemiä upeita käsitöitä. =)
Jotain itsesuojeluvaistoa sentääs mullakin...
Mie tyydyn ihailemaan teidän neuleita, virkkuuksia,
pistoja ja nypläyksiä. =)
Ja täytyy sanoa, että
ihan pikkusen karehdin teitä, käsityöntaitureita. =)
On rikkautta osata luoda jotain uutta. =)
.
17 kommenttia:
Harjoitus tekee mestarin Hallatar. Minäkin olen ahkerasti harjoitellut. Enää ei tule ihan niin ilmastoidut sukat kun alkuvaiheessa :D kun villasukkia kudon.
Virkkaus ei luonnistu vieläkään, mutta periksi ei anneta.
Sinut tekemät on rakkaudella tehdyt, joten ei niille kukaan naura.
Älä välitä, Hallatar.
Minä kudoin yhtenä jouluna villapaidan äidilleni. Rahat riitti juuri ja juuri kaikkein halvimpaan lankaan. Väänsin sitä kieli hampaiden välissä kaksi kuukautta, pelkkää oikeaa neuletta ja suoria kappaleita, jotka sitten ompelin yhteen.
Seuraavana kesänä äitini antoi minulle kaksi paria villasukkia, jotka oli tehty juuri tuosta langasta...
En ole sen jälkeen puikkoihin koskenut.
Sukulaissielu
Mie pidän enemmän virkkauksesta. =)
Ja kyllä mun jotkut ystävänikin ovat saaneet lahjaksi joitain mun tekemiä tekeleitä ja mie olen nähnyt heidän jopa pitävän niitä! =)
Ovat niin kilttejä ja kohteliaita. ;D
Mutta voi Kerkkis!!!!!
Miten hirmuista!!!
Kyllä siinä usko lopahtaa
vahvaltakin itsetunnolliselta
mutta sää osaatkin PAAALJON muuta. =)
Miekin sillä tiedolla lohdutan itseäni.
Ja muistelen haikeasti joskus hakeneeni artesaanikoulutukseen. ;D
Tulin minäkin sanomaan, että harjoittelu tekee mestarin .. tai ainakin taitavan.
Iloa käsityöiden tekemiseen!
Mie kirjaan tänne, ettei jää lukematta.
Tuosta pullistumasta sen verran..
Entisellä anopilla niitä ollut useampi ja leikeltykin on, joten hänen tuntemuksensa ovat muistissa, ja se mitä lekuri sanoi.
Jos.. tulee tilanne, ettet pysty pidättämään tarpeitten tekemistä- välittömästi,- tarkoitan välittömästi- sairaalaan.
Toinen on se, jos tipahtelet jaloiltasi, eli pettävät alta- suoraan hospitaaliin.
Ne ovat sitten jo merkkejä, että' puukkosetä tulee virailulle nopeasti .
miusta oli kiva, että annettiin selkeät ohjeet, ettei jäänyt epätietoisuuden varaan, milloin tehdään ja mitä.
Toki, nuo ovat ne äärilaidat..
Kuuntele ja toimi kroppasi ehdoilla.
Minä olen tarjoamassa liikuntaa kivun sallimissa rajoissa, sillä se auttaa säilyttämään verenkiertoa siellä, missä kaivataan, ja mielenkin parempana.
Pullistuma on paska. Nih.
koita jaksaa sen kanssa, toivottavasti tunto palautuu, se se vasta tyhmää onkin, mennä puujaloilla.
Intouduin taas. Anteeksi.
Menen pois :-)
Rutistus.
Vintiltä tuli hyviä neuvoja. Vähän ihmettelen, ettei sua otettu jo sisään sairaalaan, kun kuitenkin jalkasi ovat noin huonossa kunnossa.
Käsitöistä piti kuitenkin sanomani, että sinähän olet hyvä tekemään koristekransseja, joten et sä mikään tumpelo silloin voi olla käsitöissä. Neulominen on minustakin aika mystistä hommaa, joskus tein villapaitojakin ja välillä ne olivat sopivia, välillä kokoa XXL. Mutta käsitöitä on monenlaisia, yksi on hyvä yhdessä, toinen toisessa... Ja kutomaan oppii, kun harjoittelee.
Luin jstakin että jos pullistuma aiheuttaa ongelmii pidätyskyvyissä :)
...niin niiden on operoitava heti päivystyksessä!
Muuten homma menee kyttäilyks ja jahkuamiseks et millo menee jalat alta.
Sulla on näköjään hurja määrä erilaisii killuttimii ja vielä kuviakin niistä :)
t:mie
Jaana V
Juu, mutta joitakin asioita ei vain osaa yhtä hyvin kuin muut.
Se pitänee vain hyväksyä.
Miun siis. =)
Vintti
Juu, kyllä kaiken tuon miullekin kertoivat.
En vaan kaikkee kehdannut tänne kirjoottaa...
Ja pullistuma on... =)
Oikeasti on aika avutonta kun jalat ei tunne
edes onko sukkia jalassa vai ei.
Mutta murun lattialla ne tuntevat pistona...
Älä karkaa kauas...
Kiitos. =)
*hali*
Iines J
En ollut tavallaan sisällä vaan siellä päivystyksen tarkkailussa. =)
Ne sanoi jaloista että "tosi harmillista"
-"muttei vaarallista"...
Yritin kysyä millä tunto tulisi takaisin ja kaikki kolme lekuria vastasi ettei
he oikeen osaa vastata...
Olen sit hieronut jalkojani ja nostellu niitä.
Välillä kävelly ja välillä levänny...
John...
Näin on.
Ja sekin on aika avuton tunne.
Nuo pari viimosta kuvaa on samasta killuttimesta
joka roikkuupi keittiön ikkunassa...
Ei niitä niin hirmusti oo. =)
Toi on sellai taikanauha...
Ettet nyt aliarvioisi itseäsi Hallatar. Kuka sen ruskean pörröpipon hapsulangasat aikoinaan oli tehnyt blogiisi, jossa oli ns. korvat. Se oli ainakin oikein soma. Kyllä sinä osaat. Itsekin olen harjoitellut oikeastaan täällä blogissa, Tiitsan ja Leenuskan innoittamina ja siitä se lähti. :) Jos ei tule hiirelle nuttu, niin sitten tulee jotain muuta. Rohkeasti puikot heilumaan, mutta älä väsytä selkääsi liioin. Tsemppiä puuhasteluusi:)
Halusin minäkin sulle vielä niitä kukkia ojentaa. Sopii myös hyvin tähän jaksamiskukka-aiheeseenkin. Kyllä kukat vaan on niin ihania. Toivottavasti jalkasi paranevat pian!
Tarjuska
Mutta kuka tahansa ossoo pipoja. =)
Ystävälläni Ässälläkin on joskus miun tekemä piponen. =)
Ja Miihkalin penkkaripukuun tarvitaan korvallinen pipo...=)
Juu, en mää nyt aio just kutoa.
Suolaaja
Kiitos. =)
Nyt on tunto aika hyvin oikeassa jalassa mutta vasen yhä hiukan oikuttelee.
Kyllä tämä tästä!
Ehkä mulla on liian pehmoinen peti?
Kukkakimppu siullekin Suolaaja ja kiitos... =)
Juu, Hallattaren tekemä pipo on täällä kovassa käytössä. Viimeksi eilen oli päässä. Se lämmittää hyvin korvia nollakelilläkin. Ja sydäntä :-) .
Ässä! =)
Hih!
No niin. =)
-Paljastuin heti! =)
Mutta onpas ihanaa kuulla että
se piponen oikeesti oli mieluinen ja lämmittää.
-Sydäntäkin. =)
*virnistyshymy*
Hei!
Minä kommentoin nyt ensin tuohon sinun välilevyonhelmaasi joka kuulostaa vähän liiankin tutulta mulle... 16 vuotta siitä kärsin, viimeisen puoli vuotta ihan sikakipeenä ja jalat tunnottomana krampissa pökkelönä, kävely vaikeaa ja olo sietämätön, kunnes viime toukokuussa pullahti välilevy kokonaan pois välistä,... sitten vietiin piipaalla mutta viellä piti kärsiä 3 vrk ennenkuin kuin puukkoa sain! Mutta kyllä kannatti leikkaus, olo on ihan toinen, ei purista ei ole kipeä, vaikka eipä tästä "uutta selkää" ikinä saa, aina tämä oireilee kun paljon touhuaa jne... mutta kummiskii jalat pelaa ja kipu on pois ja se kamala iskias pinne!
Mutta kamalasti pitää itse vaatia ja olla tiukkana lääkäreiden kanssa, sanoa suorat sanat, pitää puoliaan... ei ole kivaa kun on oikeesti kipeä!
Jokapaikassa ne odottaa ja kyselee noita ulostus ja pissajuttujaan, ja sanovat että niin kauan on hyvin kun housut pysyy puhtaana ja jalat jotenkin kantaa... hirveetä kun se ei ole ainoa mittari! Leikkaava lääkäri käski kiittää Luojaa etten halvaantunut kun olin yli 3 vrk jalattomana ennen leikkausta joka pitäis tehdä 7 tunnin sisällä. Hyvä näin olen kiitollinen ja nöyrä, käveen ja liikun hyvin!
Toivottavasti sinäkin saat pian avun vaivoillesi!!! Ei niit kukaan ikuisuutta kestä!
Ja mitä käsitöihin tulee, niin monenlaista on tullut tehtyä, mutten minäkään mikään neulomisen mestari ole, pipon tekoa pisäi opetella :)
Voi hyvin!
Marli
Oi voi sinua...!
Kamalalta kuullosti mutta onneksi sitten leikkaus helpotti.
Sulla oli tosin aika tipalla tuo leikkaus. =/
HUi...
Miten he niin viime tippaan jättivät????
Soon tosiaan sietämätöntä kun jalat on tönköt.
Mutta lekurin mielestä vain "harmillista"...
Mun selkä on yhteensä ollunna 21 v kipeä, eli esikoisen odotusajoista lähtien.
Aina vaan lisää kipulääkettä määrätty ja sitten on puolestaan vatsa ollut kipee särkylääkkeistä.
Ja joo, neulominen on ihan eri asia kuin vaik virkkaaminen josta mie pidän. =)
Pipojakin teen virkkaamalla. =))
Ja kiitos. =)
Voi siekin nyt paremmin. =)
Varmasti on ihana olo kun selkä ei särje. =)
Lempeitä päiviä tiellesi. =)
Minunkin iskias ja välilevyn pullistuma alkoi raskausaikana 17 vuotta sitten, kipuili aika ajoin, meni lääkkeillä, levolla ja fysioterapialla ohi, kunnes aina tuli takas... mutta vuosi sitten joulukuussa se vain meni pahaksi, tosi pahaksi, puolivuotta kiersin lääkäristä toiseen lyömässä nytkkiä pöytään, mutta kun tuo pidätys toimi ja jalat jotenkin kantoi.. ei sitä otettu tarpeeksi vakavasti. pyysin kuvauksia, mutta lääkärit totesi että niillä määritellän vain miten ja mitä leikataan, vielä ei heidän mielestään ollut leikkauksen tarvetta, kunnes se sit tuli yks kaks ja vei jalat alta ja tajun päästä! Kumpa joku olis oikein tutkinut ja paneutunut asiaan ja leikannut minut jo paljon aiemmin, oli se sellaista helv** tuon kivun kanssa loppuaika. Mutta nyt on hyvä, voi kävellä ja olla ilman kipua, kerran tai pari viikossa otan illalla särkytabletin, en aina sitäkään ja ennen söin kourallisen päivässä, ihanaa näin, kroppa ja mieli voi paremmin!
Marli
Oli onni että leikkaus sitten vihdoin ja viimein sulle auttoi.
Nuita pidätysasioita ne miullekin jankutti.
Tänään pitää jälleen sulloa tunnottomat varpaat kenkiin
ja käydä hammaslekurissa.
En anna sen kallistaa sitä tuolia niin
että selkään sattuu...
Lähetä kommentti