Minusta ei tule koskaan kerrostaloihmistä.
Aamulla kova rymäys herätti syvästä unesta.
Vilkaisin kännykkään. Se näytti 5.05.
Ihmettelimmekin, miten tässä uudessa asunnossa oli
ihanan hiljaista, kunnes selvisi, että yläkertahan on tyhjä!
Puolessa välissä kuuta asuntoon tuli uudet asukkaat.
Heillä on näköjään sitten herätys aamuviideltä.
Paperikaton läpi kuuluu väkisin, kun siellä juostaan,
kolataan, käydään suihkussa, koira juoksee, lapsi huutaa,
vanhemmat huutavat, tavaroita tipahtelee...
Mie yritin hiljaa kahtella eilistä Rakkautta vain-
leffaa, mutta videot alkavat olla ihan sököt. Nekin.
Nunnukka ja Miihkalikin heräilivät väkisin yläkerran
meluun. Keräännyimme juomaan aamuteetä ja kaakaota
silmät sirrissä ja kovasti haukotellen. *Huokaus*
Ei näin aikaisia herätyksiä, kiitos, please...
Meillä piti olla herätys tänään 6.30.
On Miihkalin viimeinen varsinainen koulu-
päivä ja sitten hänellä alkaa lukuloma.
Rakastan rauhaa.
Haluan maalle takaisin.
Kuva SKV:n yx päivä postiluukusta tipahtaneesta mainoksesta
