Minusta ei tule koskaan kerrostaloihmistä.
Aamulla kova rymäys herätti syvästä unesta.
Vilkaisin kännykkään. Se näytti 5.05.
Ihmettelimmekin, miten tässä uudessa asunnossa oli
ihanan hiljaista, kunnes selvisi, että yläkertahan on tyhjä!
Puolessa välissä kuuta asuntoon tuli uudet asukkaat.
Heillä on näköjään sitten herätys aamuviideltä.
Paperikaton läpi kuuluu väkisin, kun siellä juostaan,
kolataan, käydään suihkussa, koira juoksee, lapsi huutaa,
vanhemmat huutavat, tavaroita tipahtelee...
Mie yritin hiljaa kahtella eilistä Rakkautta vain-
leffaa, mutta videot alkavat olla ihan sököt. Nekin.
Nunnukka ja Miihkalikin heräilivät väkisin yläkerran
meluun. Keräännyimme juomaan aamuteetä ja kaakaota
silmät sirrissä ja kovasti haukotellen. *Huokaus*
Ei näin aikaisia herätyksiä, kiitos, please...
Meillä piti olla herätys tänään 6.30.
On Miihkalin viimeinen varsinainen koulu-
päivä ja sitten hänellä alkaa lukuloma.
Rakastan rauhaa.
Haluan maalle takaisin.
Kuva SKV:n yx päivä postiluukusta tipahtaneesta mainoksesta
6 kommenttia:
No voi ei! Toivottavasti naapurit tajuavat aiheuttavan häiriötä ja yrittävät olla mahdollisimman hiljaa.
Minulla on hieman sama ongelma viikonloppuisin. Naapurit rakastavat juhlia viikonloppuisin ja minun ulko-ovi on suoraan hissin ovea vastapäätä. Joskus oveni takana pidetään torikokousta ja puhutaan normaalilla äänellä ja joskus jopa huudetaan ja nauretaan.
Minäkin unelmoin isommasta kodista.
Hallatar; tiedän, että koti-ikävä sattuu. Halirutistus!
Jaksuja tähän päivään.
Kovaääniset naapurit väärään aikaan vuorokaudesta on kamalia.
Murr.
Miekin tiedän kodin joka on vain ajatuksissa ja koti-ikävän , joka sattuu.
Haluaisin takaisin tunteen että koti on siellä missä sydänkin on.
Sukulaissielu
Kiits haleista. =)
Ne on nää kerrostalot sellasii...
Vintti
Samaa mieltä miekin...
Ihana murina. =)
Maaretta
Voi niin...
Koti-ikävä ei koskaan katoa.
Sellaisen turvallisen kodin ikävä...
Minä ymmärrän tosi hyvin kaipuun rauhaan. Minäkään en oikein jaksaisi elää kerrostalossa, olisi ihanaa elellä maaseudulla omassa rauhassa. Optimistisesti jaksan ajatella, että jonain päivänä...
Almaria
Miekin lottoan yhden rivin viikossa... =)
Ja toivon.
Kun on maalta kotoosin,
ei koskaan täysin sopeudu laatikoissa asumiseen...
Lähetä kommentti