Hörpin teetä taikamukistani ja koetetaan tehdä Nunnukan
kanssa ennätystä siitä, kuinka monta teekupillista voi
yhdestä vanilja-teepussista saada. =)
Tähän aikaan vuodesta sormet syyhyävät. En tiä mitä muiden
biologiset kellot juttelevat, mutta mun biologinen kelloni sanoo,
että ois aika laittaa multaan siemeniä ja koristaa huushollinsa
savi- ja pahviruukuilla joista tursuaa jotain vihreää ja hentoa.
Mullan kutsu huutelee mua. Tulee läpi betoniseinien ja houkuttelee...
Tekee mieli nähdä kasvun ihme jälleen kerran, niin kuin olen
jo lapsesta asti keväisin nähnyt, kun Maman ruukut ja multa-
astiat valtasivat alakerran pikkuhuoneen ja odottivat kesää.
Mutta miun tilat ovat nyt niin ahtaat, että ehkä annan
esikasvatusvaiheen heille, joilla siihen on mahdollisuus ja
tyydyn vastahakoisesti ostamaan taimina muutaman
kasvin parvekkeelleni, joka tulee olemaan kuuma ja
helteinen. (JOS iso arska ensi kesänä näyttäytyy.)
*Jää teetä hörppien uneksumaan päiväunia
viileästä ja runsaasta puutarhasta...*
.
