
Nyt maailma
näyttää joulupostikorttimaisemalta.
Se vetää suupielet väkisin ylöspäin.
*hyräilee otsikkoon innoittanutta kipaletta...*
"...kuurankukkia mä kannan sylissäin..."
.

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
9 kommenttia:
Lumiharso on vahvistunut yön aikana. Maailmaa valaistuu. ;)
Hieno kuva :) Taitaa vetää vähän ikkunoista...
Myy
Jee!
Vähän vaan kylmää on...
Pitää vissiin hommata
joskus tässä kunnon kengät. =)
Hansu
Soon tosin jo pari vuotta vanha kuva
mutta täytyy myöntää että vetää noista ikkunoista nykyäänkin.
Toivottavasti kotona on kuitenkin lämmintä. Oli ihan eri meinki kävellä Sirkukseen, kun oli lunta.
Sukulaissielu
Jotenkuten tarkenee kun pistää villasukkia kolmet ja villatakin ja
kaulaliinan ja... ;D
Nyt sullakin on talvisirkus. =)
Joku on valkaissut maailman ja vielä kun sitä katselee tuollaisten kukkien läpi...aikas ihanata:)
Inkivääri
Näin on päässyt tapahtumaan. =)
Meillä ei onneksi kuurankukkia ole..sen sijaan hyräilen "valkeaa unelmaa" ..Ihanaa, kun talvi on tullut!
Lisbetti
Oi sekin on ihana kipale!!!
Ka-ka-ka-kai tu-tu-tuohon kyl-kyl-myyteenkin pian tottuu??? =)
Lähetä kommentti