Translate

2.1.2008

Pieniä eleitä

.


















Aiemmin syystalvella, eräänä pimeänä aamuna
sympaattinen bussikuskimme kertoi punasilmäisenä
koko bussikuormalle, isänsä nukahtaneen ikiuneen
edellisenä päivänä.

Mie olin mielessäni niin pahoillani, että hänen arkensa
jatkoi kulkuaan ihan samaan tahtiin kuin aina muulloinkin,
vaikka hän oli juuri menettänyt isänsä...

Niinhän se tekee.
Elämä.
Ei se pysähdy.
Vaikka mitä yksilötasolla tapahtuisi.

Kun nousin pois bussista, meninkin etuovesta,
laskin käteni hänen olkapäälleen,
lausuin pahoitteluni ja toivotin hänelle voimia.

Ennen joulua meidän piti antaa hänelle joululahjaksi
suklaalevy. Ihan siksi, että hän on perhettäni kuskannut
edes takaisin, niin monena kymmenenä päivänä tänä
vuonna. Ja siksi että hän on sympaattinen. Juttelee.
On kuin pala mennyttä maailmaa.

Mutta unohdin sen suklaalevyn, tai oikeammin annoin
sen huoltomiehelle, joka sai pikku-wc:n vihdoin ennen
joulua hajuttomaksi. Nyt sopii vieraidenkin mennä siihen.
Soon hyvä nyt. =)

Soitin Nunnukalle viime vuoden viimosena koulupäivänä
että toisi suklaalevyn tullessaan ja antaisi sen bussikuskille,
mutta kohtalon oikusta tyttö unohti sen. Vaan onneksi
tytön ystävä oli tulossa illemmalla kylään ja hän toi suklaan.
-Kiitos E! =) Meidänkin suklaista! =D
Nunnukka meni pysäkille vastaan ystäväänsä,
sai suklaalevyn, nousi bussiin ja luovutti sen kuskille
pikkukiitoksena meidän perheeltä. =)

Tänään oli tämän vuoden ensimmäinen koulupäivä
ja bussikuski oli puolestaan ottanut Nunnukkaa
olkapäästä tämän lähtiessä bussista ja kiittänyt,
kun "vanhan mieltä"
oli tuo suklaalevy lämmittänyt.





.

20 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täällä minä vetistelen...
näennäisen pienet eleet ovat juuri niitä eniten merkitseviä, sellaisia jotka muistaa ja joita kantaa mukanaan.

Anonyymi kirjoitti...

kiitos käynnistäsi! meillä on lunta ollut aatosta asti ja pakkasta on yli kymmenen astetta!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana ajatus, muistaa bussikuskia suklaalevyllä :)
Mukavaa alkanutta vuotta!

Inkivääri kirjoitti...

Voi kuinka liikuttavaa! Niin pieniä eleitä, mutta niin suuria tunteita...

Tinka kirjoitti...

Sie se osaat kans minua itkettää :] Liikuttavaa tuomonen.
***
Hyvää loppuvuotta teän perheelle :)

Anonyymi kirjoitti...

Teidän perhe on niin hipinen! Ihanaa, kun tuollalailla ajattelitte bussikuskia.

Sinä ootkin sellainen ihminen joka näkee sydämellään.

Hallatarinoita kirjoitti...

Almamaria
Niin...
Sen tietää itsestään.
Jos joku on hyvä sinulle
olet itse hyvä muille.


Auringonkukka
Oi, teillä on oikea talvi. =)
Ehkä se on tulossa tänne eteläänkin?


Lisbetti
Ne olivat vain suklaalevyjä,
mutta ajatus oli tärkeintä... =)
Muistan aina mummoni sanonnan,
jotta "hyvä antaa vähästään
paha ei paljostaankaan..." =)


Inkivääri
Ihan pieniä.
Tämänpäiväinen kuskin kiitos sai miut muistamaan ja
kirjoittamaan tuon...


Tinka
Voi sinnuu...
*hali*
Samoin, kiitos, siullekin. =)


Sukulaissielu
He kuuluvat arkeemme. =)
Mun sydän on välillä liikaakin äänessä...

Paperivuorineuvos kirjoitti...

Onnea alkaneelle vuodelle, Hyvä (!!!)Hallatar. Ihanaa, että olet olemassa!!! Eipä olisi tullut minun mieleeni.

Kaikkea hyvää sinulle, toivoo Ritva, joka on avannut uuden blogin, jossa
on myös kirjoitus erilaisesta joulustamme.

Paperivuorineuvos kirjoitti...

Sorry, unohtui kertoa, että

Blogin osoite on

ritviecav.wordpress.com/

Onpas vaikeata muuten kommentoida blogiasi.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno homma. Ja ei tosiaan ole väliä millä muistaa vaan kunhan muistaa, edes sitä joulua toivottaa jos päivittäin on tekemisissä. Meillä laitettiin jouluna postilaatikkoon postinjakajalle paketti sillon kun olin pieni, kun sama ihminen sitä postia aina jakoi.

Hallatarinoita kirjoitti...

Ciao Paperivuorineuvos!
Samoin siulle
oikein hyvää alkanutta
vuotta 2008.
Tuokoon se siulle onnea
ja lempeitä tuulia.


Teija
Niin meilläkin siellä kotona maalla tehtiin. =)
Ja hyvää joulua yms voi toki toivottaa kelle vaan... =)

Nämä julapyhät lähentävät ihmisiä.
Sillai hetkellisesti.
Olisipa aina niin... =)

Elegia kirjoitti...

Hallatar on sydämen asialla. Kaunis teko, joku huomaa, muistaa :) Tuo herkkä ja kaunis kuva sopii sanoihisi.

Hallatarinoita kirjoitti...

Elina
Minua ja perhettänikin ovat niin monet muistaneet.
Laitoin vain hyvän kiertämään. =)

Kiitos kuvakehusista...
Tuo on lempituijottelupaikkani järven rannalla... =)
Vesi hypnotisoi.
Jopa jäisenä
vesistössä on jotain erityistä...

Hallatarinoita kirjoitti...

PS:
Ja yritän opettaa samaa lapsilleni... =)

Maria kirjoitti...

Voi että... Te olette kyllä suloisia. Oikein hyvää ja valoisaa uutta vuotta koko teidän perheelle!

Hallatarinoita kirjoitti...

Mymskä
Oi, me ollahan ihan tavallisii.

Siulle myös kaunista
ja onnellista vuotta 2008.
Tuokoon se siulle jotain ihanaa... =)

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Jotekin vain tuntuu, että tuollainen toisten ihmisten huomoiminen ei enää ole niin kovin tavallista. Siksi on ihanaa, että jaat nämä juttusi meidän kanssa. Ehkäpä me muutkin saisimme vähän virikkeitä ja muistaisimme ottaa muut ihmiset huomioon.

Oikein sydämenlämpöistä uutta vuotta sinulle ja perheellesi!

Hallatarinoita kirjoitti...

Jaana V
Jokaisen teidän kommenteissa on
sitä lämpöä ja sydämellisyyttä.
Se antaa voimia.
-Osoittaa, että suuntani on oikea. =)
Kiitos teille kaikille.

Ja siulle,
myös sydämellisiä ajatuksia.
Sinunkin tuleva vuotesi
saisi olla onnekas. =)

Anonyymi kirjoitti...

Aina kun vierailee sivuillasi löytää jotain hienoa. Kuvan, tarinan, ajatuksen.
Tulee hyvälle mielelle.

Juuri nuo pienet kohtaamiset toisten ihmisten kanssa, se että kulkee silmät ja mieli avoinna, ovat se elämän suola.
Sinä ainakin osaat tuon maustamisen taidon.

Hallatarinoita kirjoitti...

MK
Voi sinua...
*hymy*

Samalla lailla voisin sanoa siun sivuistasi.
Niissä on suurta vahvuutta ja voimaa
joka kantaa mukanaan.

Ajattelin tätä postausta kirjoittaessani myös Sinua.
Ja tytärtäsi...
Elämä jatkoi välittömästi kulkuaan suuresta surustanne huolimatta.

*halaus*