.
.
Katsoin ekaa kertaa elämässäni
(kuinka olenkin jäänyt näin paitsioon)
Bridget Jonesin päiväkirja-leffan. =D
En tosin jaksanut sitä illalla katsella vaan otin
nauhalle. Onhan mukava että on paljon videonauhoja
joita katsella, kun kohta ei enää näy edes tv. =)
Voi, mulla on paljon klassikkoja sekä hömppää VHS:na.
Heräsin yöllä hiukan ennen neljää, eikä uni enää
saapunut luokseni, joten aloin ihan hipihiljaa katsella leffaa. =)
Ja yllätyin positiivisesti. Miss Joneshan sählää siinä
aivan kuin mie konsanaan. ;D
Elokuva piti katkaista siksi aikaa kun herättelin
Nunnukan ja Miihkalin kouluunsa, tein heille aamupalat
ja naurettiin yhdessä sellaiselle hupsulle keksinnölle
kuin banaanirasialle. =) Kaipa joku sellaistakin tarvii...
Onhan se banaani aika herkkä litistymään, enkä miekään
pidä kolhuisesta banskusta. Enkä tummuneista... yäh.
Oikeastaan pidän puoliraaoista banaaneista.
Ja banaanista tuli mieleeni, että niissä on kuulema jotakin
keskushermostoon vaikuttavaa ainetta, joka tekee syöjänsä
niistä riippuvaiseksi. Ilmankos... Nam.
*lisää heti kauppalappuun,
pyykinpesuaineen alapuolelle:
banaaneja*
Kun bussi vei mussukat kouluunsa, mie jatkoin elokuvan
katsomista. Hauska elokuva. =)
Nyt soi päässä tuo loppumusiikki: Someone exactly like you...
*virnistelyä*
Sen tahdissa voi siivota huushollin ja lähteä kaupungille asioille.
Taidan ensin pukea, etten niin vähissä vaatteissa pinkaise
pihalle, kuin tuo Bridget.
Täällä kun ei ole tekolunta vaan ihka oikeaa... =)
.
