2.8.2012

Laventeli (osa 2)

 
 Lavandula angustifolia 

Tänä kesänä raaskin nyt jopa kerätä talteen laventelia. Viime kesänä laventelipöheiköt, ne kaikki kaksi, jotka siemenistä kylvämällä jäivät eloon, olivat vielä niin kovin vähäisiä. Eilen, juuri ennen sadetta, keräsin hymyillen noita sinivioletteja kukkia mukaani pihalla kuopsuttelun jälkeen. Kerätessäni niitä tunsin samalla jotain ikiaikaista. Näin ovat naiset tehneet joissain muissa, lämpimämmissä, välimerellisemmissä puutarhoissa jo satoja vuosia... 

Kasvin suloinen tuoksu jäi käsiin ja tuoksuu pienessä keittiössämmekin kovin. Siellä se keittiössä pellinsangassa roikkuu nyt kuivumassa, miun ainokainen laventelikimppuni.
Hetkeksi se pääsi samalle pöydälle jolla ihastelin Hanin tiistaisen työreissun paluumatkaltaan Tampereelta tuomaa ikean kakkulasikupua, josta niin monta vuotta jo haaveilin. Täällä Lahden seudulla kun ei sellaista kauppaa ole. =)

Ja kiitos teille kaikille huomaavaisille, jotka tuon postauksen johdosta jo lähetitte miulle meiliä ja olisitte ihanaiset olleet valmiit lähettämään sellaisen kuvun miulle... Kiitos vielä! Mutta niin kuin teille silloin jo vastasin, mie saan sen joskus jollakin tavalla. Ja näin se elämä yllätti.

-Ja tuo ihana mies.






PS: 

Katsopa mitä ihania 
laventelituoksukoita 

ystäväni Tuija ♥ 
teki pari vuotta sitten. =) 


6 kommenttia:

Tuija kirjoitti...

Laventit on ihania, minä ajattelin laittaa niitä nyt uuteen penkkiin kasvamaan, saa nähdä kestääkö talven yli...

Una kirjoitti...

Tuija =)

Toivotaan että kestävät.
Suomen talvi on välillä tosin aika raaka...
Mutta mää pidän peukkuja sun laventeleillesi. =)

Irene kirjoitti...

Minä poimin tänään muutaman oksan hyvin talvehtineista laventeleistani kimppuun. Enempää en raatsinut ottaa. Jotakin ikiaikaista tuo kasvi kyllä sisältää. Jos sitä nuuhkuttaisi pidempään, alkaisko se kertoa vanhoja tarinoita?!

Una kirjoitti...

Irene =)

Kyllä vain, kuuntele silmät kii niin kuulet sen hennon kuiskeen. Samalla saatat nähdä sielusi silmin hikeä otsaltaan pyyhkäisevän, pitkän hameensa helmoja nostelevan leveälierisen hatun alta katsovan naisen joka on poiminut korinsa täyteen laventelin kukkia...

Annika kirjoitti...

Laventelintuoksu on ehdottomasti lempparini! Minulla on nyt yksi laventeli parvekkeella, josta keräsin kukkanuput kuivuneina - ajattelin ne murskata pussukan sisälle ja laittaa liinavaatelaatikkoon.

Una kirjoitti...

Annika =)

Oi! Kerro sitten millaisia pussukoita niistä tuli. =)

Voin kuvitella kuin ne tuoksuivat iltaisin parvekkeellasi. =)

Jotkuthan eivät yhtään tykkää laventelista, mutta ei kaikkien tarvikaan. Onneksi meitä tykkääjiä kyllä riittää. =)