Siivotaanko joulu pois?

Punainen pikkutalo on jouluna kaunis

sillä tämä on ulkoapäin kuin joulumaja. 

Varsinkin jos on lunta, ja nyt oli. 

 Myös linnut pitää muistaa 
aina talvisin. Nyt meillä on 
jo kolme lintulautaa. 
Tämä isoin on suojeltu kanaverkolla 
etteivät harakat tyhjentäisi lintulautaa. 

Sisällä oli tänä vuonna joulukoristelaatikoista esiin 

otettuna hieman vähemmän joulua kuin tavallisesti. 

Meillä kun oli matka mielessä... 

Jotain joulua oli sentään kuitenkin esillä. 

Nukkekodissakin, jossa vielä on 

remontti meneillään... 

Lahjojakin meille saapui:

Keskimmäisen tuoma joulukukka-asetelma 

on vielä loistavassa kunnossa,

Esikoisen lahjat olivat mukavia, 

 

blogi+fb-ystävä lähetti ihanat ruusukirjat. 
Kiitos Leila! 

 Lähikaupoistakin on kadonnut jo joulu ja mm joulukarkit. 
Matkalla luimmekin netistä, miten Suomessa oli tapeltu 
joulun alesuklaista. 

Italiassakin alkoivat jo heti kauppojen vihdoin avattua 
taas 28.12. ovensa, heti poistaa joulua laatikoihin, 

vilautettuaan ensin hetken ajan joulukoristuksille 
ale-lappua. 

Miltei nenän edestä koristeet kuitenkin kovalla kiireellä 
siivottiin pois. Vain nämä muutamat jutun ehdin ostaa 
puoli päivää kestäneestä joulun alennusmyynnistä. 

Minulla on vuosia ollut tapana ostaa ainakin 
yksi uusi joulukoriste joka joulu.
Helpoiten se onnistuu juuri alennusmyynneistä... 

Tämä yksi uusi joulupallo on 
viime viikonlopulta, 

kotolähikauppamme alelaarista.

Jouluhan on lasten juhla, joten meillä oli lahjat myös Siskon uudelle koiralle ja esikoisen luo matkanneelle Tepi-kissalle. 

Lahjoja lähti maailmalle tänä vuonna muuten vain hieman. 

Oli neuleita ystävälle ja tyttärelle, suklaata pojille 

ja talonvahdiksi kuukausia sitten lupautuneelle 

esikoiselle oli vielä erityislahja 

kiitokseksi talkkarina olosta.

Sovittiin että Tepi-kissakin voisi olla talossamme jouluna, kun esikoisen avokin piti mennä omia menojaan, mutta kun olivat matkalla joulunviettoihinsa 23.12. kissa pakeni pakkaseen, öiseen metsään karkuteille!

Tepi, sen kuukauden mitä se meillä oli lainassa, osoitti kyllä varsin selkeästi miten se pelkäsi kaikkea;  autoja, junia, tiellä kävelleitä koiria, vesisadetta, kylmyyttä, ja kun juna meni kaksi kertaa päivässä talomme ohi, kissa kaivautui kauaksi aikaa sohvien sisuksiin peloissaan ja jo pelkkä ohiajava rekka sai sen tolaltaan.

Vaikka Esikoinen koetti kahlata tuntikausia pitkin öistä metsää saadakseen kissan kiinni, se oli turhaa. Sinne se katosi.

Voin kuvitella miten Tepi on pelännyt uudenvuodenraketteja! =( 

Edit: 8.1.2018 Esikoinen soitti aamulla kissan löytyneen parin kilometrin päässä katoamispaikasta, laihtuneena. Se ehti olla kaksi viikkoa luonnon armoilla. Onneksi löytyi!!! Kiitos sille ystävälliselle ihmiselle joka otti Joroisten seudulla keltaisen tiikerikissan sisälle lämpimään.

Jouluaattona virranpartaalla

Olimme jouluaattona Addajoen   
rantapenkalla kävelemässä, 
 kun oli vielä aamuhiljaista 
ja aurinko vasta herätteli hellästi 
kutitellen luontoa uuteen päivään. 

 Joen rinteiden talojen pihatoista 
toisinaan
kuului kukkojen kilpakieunta, 
ja vesi höyrysi joen pinnalla. 

 Kuvittele tämä luonnonrauha 
ja onni. Sielu lepäsi, 
silmiä häikäisi ja 
sydän huokaili. 

Kiitin armasta 
suudelmalla 
tästä kaikesta. 

Tuuli vielä uinui eikä 
kehdannut edes silmät 
puoliummessa
viime kesän kaisloja 
yhtään heilutella. 

Italialainen aamu taitaa 
olla leppoisan raukeaa aikaa. 

Samaa reittiä kanssamme käyttivät 
reippaat juoksijat, pyöräilijät ja yksi muu 
valokuvaaja. Hän ei ikuistanut tätä näkyä.  

Ehkä tämä kaikki kauneus 
oli hänelle arkea, 
joka oli meille juhlaa. 
Meidän joululahjamme. 

Täältä löysin auringonkilon. 
Nyt tiedän mitä se on.  
Se oli kuin sulaa hopeaa.  
Sitä oli saatavilla monta kiloa! 

 "Läksin minä kesäyönä käymään
Siihen laaksohon kussa kuuntelin päivää
Missä lintuset laulaa
metsäkanatkin ne pauhaa
Ja mun sydämeni etsi lepoa ja rauhaa"... 

Tällä joella kisailivat vain nokikanat 
mutta tuon vanhan surullisen 
 laulun sanat tulivat sattumalta 
mieleeni jo rannalla ja nyt 
kuvia koneelle siirtäessäni muistin 
tuon hartaan tunnelman. 


Miltei kaikki muut ihmiset olivat joko 
valmistamassa joulua, palvelemassa 
jouluostoksien tekijöitä tai ostamassa 
jouluostoksia. Me vaan kävelimme, 
kuvasimme, kuuntelimme ja 
hymyilimme täällä,
omassa rauhassamme. 

Eräs nokikana alkoi paukuttaa puun oksaa 
veden pintaa vasten. Kun kiinnostuimme sen 
puuhailusta, se lopetti äkisti. Emme siis tiedä 
houkutteliko se risullaan hyönteisiä, 
toisia nokikanoja vai jopa pikkukaloja? 

Tämä nokikana saapui meitä 
katselemaan rannalle. 
Ehkä se yritti selvittää 
mitä ihmettä me puhuimme 
tai sitten se vaan tarkisti 
onko meillä sille leipää. 

 Addan vesi oli 
hyvin kirkasta 
ja puhdasta.

Kaksi tällaista, 
keltajalkaista, etsi jotakin 
syksyisten lehtien alta. 
Toinen pulahti uimaan, 
toinen jäi poseeraamaan. 
Emme ehtineet esittäytyä.  
Hmmm... 
Oliko sillä enkelipallo mukanaan...? 

Niin, maiseman ja sään yhdistelmä  
oli tosiaan kuin meidän syksynäkymämme 
sekä lämmin kevät yhtaikaa. 

Lokkiparvi uimassa. 

Miten kesäinen näkymä 

tällaiselle pohjoisen tallaajalle!

Tätä upeaa sorsaa emme tunnistaneet. 
Se oli tavallisten sinisorsien, lokkien 
ja nokikanojen laumassa ulkonäkönsä 
puolesta ihan yksin mutta 
silti pirtsakka, kaikkien kaveri. 

Eräs nainen ja söpö pikkuruinen 
sydäntoppatakkinen tyttö heittelivät 
linnuille leipää ja heidän kohdallaan 
majaili myös kyhmyjoutsenpariskunta. 

Sekä pieni tyttö 
että kaikki linnut 
riemuitsivat 
tästä puuhasta.  

Me ohikulkijatkin hymyilimme 
heidän kerallaan. 
Linnutkin saivat joululahjan. 

Kyhmyjoutsenuroksesta sain 
pienen kuvaräpsynkin. 

Näimme upean joutsenpariskunnan 
kyllä eräänä toisenakin päivänä, 
mutta siitä lisää myöhemmin. 

Siellä täällä reissullamme näimme 
kirjoja telineissään joita saa kuka 
tahansa lainata. Suomessa en ole 
lainakirjatelineisiin törmännyt 
mutta esim Virossa kyllä... 

Mitä jos olisin jättänyt 
tuonne oman runoni? Hih. =) 

Tästä olisi saanut ottaa 
runokirjan mukaansa... 

Tarjolla oli jopa ikivihreitä klassikkoja.

Majapaikkamme oli yksityisasunto 
Imbersagossa, n 38 km Milanosta. 
Tämä Addajoki oli kävelymatkan 
päässä asunnosta. 

Kaikki mahdollinen 
on omistettu Italian 
ihmemiehelle, 
Leonardolle. 
Sukunimeä tuskin 
tarvinnee mainita? 
- Tai siis, se ei ole 
Di Caprio. 

Etelässä kaikki tuntuvat
yleensä inhoavan murattia, 
koska se kasvaa nopeasti, 
(siellä etelässä) 
ja leviää niin hurjasti, 
 kietoutuen kaikkialle.

Muratit kiipeilivät Addajoellakin 
lehdettömien lehtipuiden rungoilla. 

Mutta minä 
rakastan 
muratteja! 

Oletko koskaan nähnyt 
muratin mustia marjoja? 
Jos näet, älä maista. 
Ne ovat meille myrkyllisiä 
mutta linnuille suurta herkkua. 

Asiasta toiseen; tänään vietetään  

Introverttipäivää.

Introvertti on henkilö, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta. Introvertit tarvitsevat omaa rauhaa ”ladatakseen akkujaan”. Tyypillinen introvertti on itseään tutkiskeleva ja varautunut. Tutkimuksissa on havaittu introverttien olevan herkempiä kivulle, väsyvän helpommin ja tuntevan jännityksen madaltavan suoritustasoa, pärjäävän paremmin koulussa, suosivan vakaampia ammatteja ja olevan vähemmän alttiita vaikutteille. 

Aivan. 
Me introvertit kuljemme omia polkujamme, 
ja ajattelemme asioista omalla tavallamme, 
valtavirrasta huolimatta. 



Ekstrovertit ovat ulospäin suuntautuneita. 
He hakeutuvat tilanteisiin, joihin liittyy muita ihmisiä ja vuorovaikutusta heidän kanssaan.
Ekstroverttejä pidetään impulsiivisempina, koska he eivät käytä aikaa asioiden harkitsemiseen, toisin kuin introvertit. 
Ekstroverteillä saattaa olla vaikeuksia keskittyä opintoihinsa. 
 Puheliaita ekstrovertteja pidetään älykkäinä ja 
kiinnostavina vaikka tutkimusten mukaan 
puheliaisuus ei korreloi älykkyyden kanssa. =D

Ambivertti on ihminen joka ei välitä, 

työskenteleekö osana ryhmää vai itsekseen vaan 

on tuottelias ja pystyy mukautumaan tilanteen 

ja työtehtävän mukaan. 

Hän nauttii sosiaalisista tilanteista, mutta kaipaa seuraelämän vastapainoksi yksin olemista. Liian pitkään yksin oleminen saa hänet kuitenkin tylsistymään ja haluamaan takaisin ihmisten ilmoille. Hän tykkää olla lyhyitä aikoja huomion keskipisteenä mutta jatkuva valokeilassa oleminen saa hänet hermostuneeksi. Hän voi nauttia puheiden pitämisestä ja esiintymisestä, mutta julkisuuden henkilönä oleminen ei ole hänen haaveensa.  

Hänessä on sekä introvertin että ekstrovertin piirteitä, hän on empaattinen ja pystyy helposti ymmärtämään ihmisten päämääriä ja ajatuksenjuoksua.

Testaa mikä vertti sinä olet  

 

 

 

 

 

 

Lago Di Como

Como-järvi oli yksi reissumme tutustumiskohteista. 

Vuokra-auto alle ja matkaan kohti sumuisia vuoria 

ja usvan peittämää kaunista järveä. 

 Oikeasti täällä on niin kaunista ettei ihme 

että julkimotkin ostavat täältä asuntoja

ja huviloita itselleen.

Sumu teki maisemat 

ihan epätodellisiksi.

Kuin olisimme 

olleet 

keskellä fantasiaelokuvaa...

 Luulen, että nuo linnut ovat merimetsoja.

Merimetsolta puuttuu rasvakerros sulistaan

joten sen pitää välillä kuivatella siipiään.

Varmaan sateessa kastuneen enkelinkin

pitää kuivata siipensä ennen kuin se

voi jatkaa matkaansa... 

Ja vuoret ylttyivät taivaaseen asti.

Vuoret ovat 

samaan aikaan 

pelottavia ja turvallisia. 

Vähän niin kuin merikin...

Purjelaivat 

odottivat 

tuulisia 

poutapäiviä.

Jouluvalot 

odottivat iltahämärää

näkyäkseen kansalle.

 Silmäni rekisteröivät kukkakaupan 

mutta jalkamme kulkivat sen ohitse... 

Suklaan ystävänä 

silmäni löysivät 

suklaatehtaan.

- Pienen sellaisen. 

Suklaapuotia en nähnyt!

Ehkä se sijaitsi 

toisella puolella salmea, jonne

reittimme ei ehtinyt...

Italialaisen talon kuvajainenkin 

on kaunis.

Veden ääreltä löysin ehkä

vuoden viimeisen ruusun

sillä elettiin jo joulukuun viime

päiviä ja vuodesta 2017

oli vain rippeet jäljellä.

Muurissa kasvoi oreganoa.

- Ihan valtoimenaan! 

Kätevää pizzanpaistajalle.

Meillä sitä kutsutaan hassusti

mäkimeiramiksi.

- En yhtään tiedä miksi...

Lentokone oli virittänyt

juhlaviirin taivaalle. 

 Kieseistä 

oli hevonen 

karannut 

joululomalle...

Tuonne yläkerran asuntoon

olisin voinut muuttaa.

Kukkapurkkeja laittaa

aurinkoa katsomaan 

parvekkeellensa...

Olisi pitänyt poiketa 

kysymään

olisiko asunto vapaana...

 Maisemia lumihuippuisten vuorten 

ja Sveitsin eteläpuolelta,

joulurauhassa uinuvasta laaksosta.

Italialaisia näkymiä.

 Työtä, luonnon aistillisuutta

ja uskontoa...

 Kellot olivat hiljaa.

Mikään ei rikkonut

laakson rauhaa...

Maisema 

nukkui silmiemme alla. 

Tuuli nukkui vuorilla. 

Ihmiset kodeissansa. 

Ihan varmasti pinnan alla 

kaikki kalatkin olivat unessa.  

Ei sittenkään! 

Jostain kuului naurua 

ja juhlintaa!

Monessa talossa 
olivat silti kaikki ikkunaluukut 

tiukasti kiinni ja usva vartioi 
hipihiljaa niiden takana.  

Jää hyvästi kaunis järvimaisema. 

Ehkä jonakin päivänä taas tapaamme. 



Ja sinulle lukijani 
toivotan onnellista 
alkanutta uutta vuotta. 
Tässä vuodessa 
on 365 tilaisuutta.