Translate

14.5.2019

Viikonloppu Pärnussa







Joskus täytyy lähteä 
jaksaakseen 
taas palata. 
Kestääkseen arkea. 




Muiden puutarhoja 
ihailemalla 
saa uusia voimia. 




Komeita tulppaaneja yksityispihoilla...  




 Keväthyasintteja puistossa... 










Värejä ja vehmautta...  











Olen niin onnellinen 
saadessani jälleen tavata 
lempilintuni mustarastaan, 
vaikkakin aika kaukaa... 
mutta kumminkin. 













Vaikka lehtimies
Johann Voldemar Jannsenin
patsasta pitäisi koskettaa 
lehden sivusta jotta saisi 
hyvää onnea, ovat hatunreuna 
sekä patsaan kämmenselkä 
kuluneet lehden sivua enemmän... 








Pizzeria Steffani oli panostanut 
varmaankin pääsiäiseen koska sen somisteena 
oli varmasti satoja keltaisia komeita orvokkeja. 







Keltaisia orvokkeja oli kaikkialla! 






 Emme olleet päässeet  Pizzeria Steffaniin
edellisellä reissullamme (lue miksi) 
 ja nytkin se oli tupaten täysi...





Takapihan pienessä kopissa nukkui 
joku pieni olento.  
  
Keksimme pyytää Hanille pizzan ja 
minulle kanapadan mukaamme. 
Sitten kävelimme, minä  
niitä käsivarsillani kantaen sateessa 
puolitoista kilometriä, Hanin pidellessä
sateenvarjoa meidän molempien päällä 
majapaikkaamme, jossa sitten söimme 
haalenneet ruuat. 

Kanapataan olisi toki voinut laittaa sitä 
kanaa enemmän kuin niitä papuja, 
ja vähemmän vetelää, juoksevaa kermaa. 
Pizzakaan ei kuulemma ollut hääppöinen. 
- No, nyt tiedämme. 

Mutta nuo Steffanin kukkaistutukset 
olivat upeat. =) 








Mutta Hani tarjosi minulle upean 
äitienpäiväillallisen 
neljän vuoden takaa tutussa Pärnun
venäläisessä ravintolassa 
jossa on oikeasti mahtavaa ruokaa! 



tunnelmalliseen paikkaan... 




 Alkupaloiksi otimme ihania hedelmiä 
ja friteerattua juustoa. Nam! 




Pääruuaksi minulla oli kanaa 
(söisin aina vaan kanaa tai kalaa...) ja 
Hanilla oli villisikaa, vuohenjuustoa, 
juureksia, kasviksia, valkosipulia jne... 

- Se on harvinaista että lasissani 
on jopa siideriä. Yleensä juon ruokajuomana
vain vettä. Juhlan kunniaksi nyt päärynäsiideriä. 

- Olisin halunnut lopuksi nuolla lautaseni 
mutta Hani kielsi etten saa... 
Hah haa! =) 





Jälkiruuaksi maistoimme blinejä 
kirsikkahillolla ja smetanalla, 
entisten aikojen ylimysten 
tarkkaillessa ruokailuamme seiniltä. 






Anna ihastutti tällä kertaa. 
Neljä vuotta sitten en saanut 
silmiäni irti viimeisestä tsaariperheestä... 

(Lamput ja valonauhat heijastuvat 
hauskasti kuvaan ravintolasta, 
kuin menneisyys ja nykyisyys jotenkin 
merkillisesti limittyisivät toisiinsa...) 


Tänne ravintolaan palaamme 
vielä jälleen uudestaan.