Viikonloppu Pärnussa

Joskus täytyy lähteä 

jaksaakseen 

taas palata. 

Kestääkseen arkea. 

Muiden puutarhoja 

ihailemalla 

saa uusia voimia. 

Komeita tulppaaneja yksityispihoilla...  

 Keväthyasintteja puistossa... 

Värejä ja vehmautta...  

Olen niin onnellinen 

saadessani jälleen tavata 

lempilintuni mustarastaan, 

vaikkakin aika kaukaa... 

mutta kumminkin. 

Vaikka lehtimies
Johann Voldemar Jannsenin

patsasta pitäisi koskettaa 

lehden sivusta jotta saisi 

hyvää onnea, ovat hatunreuna 

sekä patsaan kämmenselkä 

kuluneet lehden sivua enemmän... 

Pizzeria Steffani oli panostanut 

varmaankin pääsiäiseen koska sen somisteena 

oli varmasti satoja keltaisia komeita orvokkeja. 

Keltaisia orvokkeja oli kaikkialla! 

 Emme olleet päässeet  Pizzeria Steffaniin

edellisellä reissullamme (lue miksi) 

 ja nytkin se oli tupaten täysi...

Takapihan pienessä kopissa nukkui 

joku pieni olento.  

  

Keksimme pyytää Hanille pizzan ja 

minulle kanapadan mukaamme. 

Sitten kävelimme, minä  

niitä käsivarsillani kantaen sateessa 

puolitoista kilometriä, Hanin pidellessä

sateenvarjoa meidän molempien päällä 

majapaikkaamme, jossa sitten söimme 

haalenneet ruuat. 

Kanapataan olisi toki voinut laittaa sitä 

kanaa enemmän kuin niitä papuja, 

ja vähemmän vetelää, juoksevaa kermaa. 

Pizzakaan ei kuulemma ollut hääppöinen. 

- No, nyt tiedämme. 

Mutta nuo Steffanin kukkaistutukset 

olivat upeat. =) 

Mutta Hani tarjosi minulle upean 

äitienpäiväillallisen 

neljän vuoden takaa tutussa Pärnun

venäläisessä ravintolassa 

Taverna Postipoissa, 

jossa on oikeasti mahtavaa ruokaa! 

Jo neljä vuotta sitten hurmaannuimme tähän 

tunnelmalliseen paikkaan... 

 Alkupaloiksi otimme ihania hedelmiä 

ja friteerattua juustoa. Nam! 

Pääruuaksi minulla oli kanaa 

(söisin aina vaan kanaa tai kalaa...) ja 

Hanilla oli villisikaa, vuohenjuustoa, 

juureksia, kasviksia, valkosipulia jne... 

- Se on harvinaista että lasissani 

on jopa siideriä. Yleensä juon ruokajuomana

vain vettä. Juhlan kunniaksi nyt päärynäsiideriä. 

- Olisin halunnut lopuksi nuolla lautaseni 

mutta Hani kielsi etten saa... 

Hah haa! =) 

Jälkiruuaksi maistoimme blinejä 

kirsikkahillolla ja smetanalla, 

entisten aikojen ylimysten 

tarkkaillessa ruokailuamme seiniltä. 

Anna ihastutti tällä kertaa. 

Neljä vuotta sitten en saanut 

silmiäni irti viimeisestä tsaariperheestä... 

(Lamput ja valonauhat heijastuvat 

hauskasti kuvaan ravintolasta, 

kuin menneisyys ja nykyisyys jotenkin 

merkillisesti limittyisivät toisiinsa...) 

Tänne ravintolaan palaamme 

vielä jälleen uudestaan.