Hämeenlinnan ilta

Aulangolta matkamme jatkui kohti linnaa...

Hämeen linna se siellä ylvästelee uhkeana, 

joen partaalata kuvattuna. Minusta se 

näytti kyllä enemmänkin vankilalta ja Hani 

totesikin linnan olleen joskus vankila... 

 Itse en mennyt tämän lähemmäksi koska 

oli hirmuisen porottava päivä ja pelkäsin että 

palan, kun olin unohtanut lippikseni

kotiin...  

Minulla on aurinkoon viha-rakkaus-suhde...

Jäin siis varjoihin kuvaamaan kaikkea muuta sillä 

aikaa kun Hani rohkeana meni kuvaamaan linnaa. 

Auto ja minä odottelimme ihanien terijoensalavien alla. 

Hirmuista mukulakivetystä pitkin köröttelemällä 

näki vanhoja tosi hienoja taloja... 

 

 Ihana portti suojaisaan sisäpihaan. 

 Joenrannan kukat kyllä jotenkin vetivät 

minua puoleensa... Ruusu on aina ruusu. 

 Joenrannalla kukkivat iloisen 

tietämättöminä mm nämä jättibalsamit. 

Minusta ne ovat kauniita. 

- Kuin orkideankukkia... 

 Balsameja kasvoi myös aikoinaan lapsuudenkodin 

pihamaalla. Eivät ne minnekään levinneet kasvupaikaltaan 

koska ne niitettiin syssymmällä... 

Kutsuimme niitä poks-poks-kukiksi. 

Joka tuntee kasvin, tietää kyllä mistä nimi tulee. 

Kun siemenpalko on valmis, se on 

herkkä kosketukselle. Se poksahtaa 

auki pienestäkin kosketuksesta ja lennättää 

siemeniä luotaan pois. 

Kun kuvasin näitä, eräs vanhempi nainen tuli 

kysymään mitä kuvaan. Hän ei tunnistanut näitä. 

Kun kerroin niiden olevan jättibalsameita, hän peruutti 

taaksepäin ja tokaisi: Ai niitä myrkyllisiä! 

Rauhoittelin etteivät ne todellakaan ole myrkyllisiä. =) 

Komeita virmajuuriakin siellä kasvoi. 

Sananjalat ovat nyt vielä ihanan vihreänvehmaat, 

kunnes koittavat ensimmäiset pakkasen puolelle 

kylmenevät yöt... 

Vielä on kesää jälj... 

Tuoksuvatukka 
elikkäs koristevadelma omaa 

soman kukinnon. 

Näitä olisin halunnut edellisen 
kodin pihalle... 
Jäivät sitten hankkimatta.