Eräänä aamuna 
aurinko ei olisi jaksanut millään nousta 
Se piileskeli haukotellen puiden takana 
ja vältteli kuumeisena maailmaa 
Puut lupasivat yksissä tuumin auttaa sitä  
ja pitivätkin sanansa 
Ne nostivat vuorotellen 
kannatellen valopalloa oksillaan 
ja työnsivät sen kohti latvojaan 
kohottivat päin aamutaivasta 
Niinpä se jaksoi sittenkin ilmaantua 
taivaallemme loistamaan 
meitä maan kansaa ilahduttamaan 
Kiitos vahvaoksaisten puiden 
-Una Reinman 
2 kommenttia:
Ihana :-)
Kiitos Susanna! ♥
Lähetä kommentti