Eräänä aamuna
aurinko ei olisi jaksanut millään nousta
Se piileskeli haukotellen puiden takana
ja vältteli kuumeisena maailmaa
Puut lupasivat yksissä tuumin auttaa sitä
ja pitivätkin sanansa
Ne nostivat vuorotellen
kannatellen valopalloa oksillaan
ja työnsivät sen kohti latvojaan
kohottivat päin aamutaivasta
Niinpä se jaksoi sittenkin ilmaantua
taivaallemme loistamaan
meitä maan kansaa ilahduttamaan
Kiitos vahvaoksaisten puiden
-Una Reinman
2 kommenttia:
Ihana :-)
Kiitos Susanna! ♥
Lähetä kommentti