Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
2 kommenttia:
Oi miten ihana! I-H-A-N-A.. Tahtoisin niin minäkin, mutta omani ikkunalla ei vielä nuppuja näy..lehtiä tekee vielä. Katkaisin kesällä hortensian ja kokeeksi jätin josko se alkaisi kasvaa? No alkoihan se. Nyt jännitän, saanko kukkimaan?
Toivottavasti hortensiasi toipuu...
Tuo oksa on monikymmenvuotiaasta kookkaasta pensaasta josta omistajansa leikkasi tuulen katkoman oksan pois ja siitä jäi tämä kukkaterttu. Se hellästi märkään talouspaperiin ja muoviin käärittynä toimitettiin luokseni. Palkakseen sai kahvia ja ässä-keksiä. =)
Lähetä kommentti