Puutarhojen salaisuuksia

Heinäkuun Kotipuutarhalehden kannessa koreilee tähän vuodenaikaan tuttu neilikka. Neilikoista harjaneilikka Dianthus barbatus kukkii eri sävyissään myös Mamani sekä minun kukkapenkeissä. Joskus neilikka intoutuu kasvamaan liikaakin valloittaen muiden kukkien alueita omikseen jolloin sen toimintaan täytyy puuttua ronskilla kädellä. Ei sitä nyt toisen tilaa saa ottaa noin vaan. Kasvi kestää tämän juuristonsa supistamisen hyvin ja kasvaa sitten sen mukaan, miten paljon sille antaa uutta tilaa ja jättää kasvustoa kukoistamaan.

Lehden mukaan kukka kestää hyvin kuivuutta ja sen mie allekirjoitan tuosta vaan. Meillä on surkean savinen maaperä mutta tämä kukka kasvaa jopa siinä savimaassa. Muut kukat tarvitsevat multaa ja kohopenkkinsä mutta tämä kasvaa missä tahansa, mihin se juurensa on ulottanut.

Uusin lehti kertoo mielenkiintoisesti mm kärhöjen sekä kirsikoiden kasvatuksesta ja hoidosta. En tiennytkään että kirsikkapuiden rungot ovat niin sääalttiita. Pitäneekin oman kirsikankin nuori runko suojata muutenkin talvea vastaan kuin vain myyrä- ja jänisverkoilla. Jotakin lämpimämpää on keksittävä sille.

Ihania ja hyödyllisiä pionivinkkejäkin on niinikään tässä numerossa ihan askel askeleelta ihanine kuvineen. Pioni on sellainen kukka johon kukaan ei voi koskaan kyllästyä! Eihän?! En mie ainakaan! Luulen, että ensi kesänä nuo kaksi viimeisintä omaa pionipensastanikin jo kukkisivat. Komeat pensaat ilman kukkia ne tänä kesänä saivat aikaan. Nuo muut, aiemmin istutetut kukkivatkin ensimmäistä kertaa tänä kesänä kiitettävän ihanasti ja loistokkaasti.

Kotipuutarhalehti kertoo oikein istutetun pioni kasvavan ja kukkivan parhaiten samalla paikalla, jopa vuosikymmeniä. Älä siirtele pionia turhaan, sillä siitä se loukkaantuu vuosiksi. Se ei ole mikään muutoksenhaluinen kasvi, pikemminkin varsinainen kasvikunnan konservatiivi. 

Ihailin myös lehden suloisia perinneperennoin muhevoitetun pihan kuvia, joita on hoidettu isomummon opein.
-Minunkin mummoni oli muutes puutarhuri ja tietyllä seudulla on yhä olemassa puutarhoja, joissa mummoni kädenjälki on näkyvissä tavalla tai toisella. Mummon mies, eli pappani puolestaan kertoili tarinoita ja viihtyi paljon yksikseen, joten jotain tutuiksi kokemiani geenejä olen heiltäkin saanut.

Lehdessä vinkataan ekologisesti kasvien luonnollisista tuholaistorjujista. Jokin ötökkä on aina jonkun toisen ötökän saalista. Meidän pihaan tarvittaisi kanoja tai hanhia jotka söisivät kotiloetanoita, kun niillä ei tunnu olevan muita vihollisia täällä. Edes yhtään siiliä emme ole koskaan tällä pihalla havainneet. Lainasiilikin siis olisi kiva yllätys.

Etana on syönyt varsinkin auringonkukat ihan reikäisiksi, kuin kukkien lehdistö olisi pitsiä, mutta ei kovin kaunista edes luonnonpitsiksi. Toivon, että ne kuitenkin jaksavat kukkia aikanaan, sillä tänä keväänä istutin punaisia auringonkukkia. Odottavan aika vaan on joskus niin tavattoman pitkä, hektisestä kesästä huolimatta.

Muuten, Kotipuutarha-lehdestä ja monista muistakin ihanista puutarhalehdistä myös muualla kuin Suomessa, on mahtavia tilaustarjouksia kaikille kukkien ja puutarhojen ystäville juuri nyt. Katso vaikka ja tutustu: Lehtikuningas.fi. -sivustolla.