Veronica chamaedrys
Niitä on tässäkin pihassa...
Tulee lapsuus mieleen...
Tämäkin jo joitakin vuosia vanha runonen...
11.6.2013
Nurmitädyke
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Kauniita nuo pienet kukat, meidänkin olemattomalla nurmikolla niitä kukkii. Silmät kiinni voi maalata mieleen kaikkea kaunista.
Näin se on... =)
wau, elämänmakuinen runo. hyvin realistinen.näin se juuri on
Tästä pienestä hurmurista loistaa vastustamaton sini.
Niin ihanan kauniita, herkkiä varisemaan, mutta silti niitä haluaisi poimia maljakkoon.. Kaupunkin ja betoni, kaksi kovaa..niistä herkkyyttä saa etsiä suurennuslasilla.
Kiitos Kaisumarjatta! =)
Kiitos Pekka. Vaikka kuvani onkin varsin epäselvä... =)
Mie en nyt raaski majakkoon kerätä että leviäisivät suuremmalle alueelle. Olen löydöstäni hyvin iloinen. =)
Lähetä kommentti