7.2.2013
Jää
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Niin se on. Yksinkertainen mutta viiltävä runo.
Runo täynnä tunnetta.
Tulis vielä takaisin
edes hetkeksi!
Kaunis runo.
Aina ei voi jäädä...
Todella tiiviisti ja pienesti ilmaistu tuo vieno toive.
Tunnen ilmavirran kun ovi sulkeutuu, kuulen lukon loksahduksen ja tunnen kaihon. Hieno runo.
Kiitokset kaikille eläytyvistä kommenteista. ♥
Lähetä kommentti