Odotellessa syntynyttä

Joulu vei kaikki siihen mennessä
valmistuneet käsityöt mennessään,
mutta mie teen koko ajan uusia.

Aina on sen verran aikaa
että voi neuloa jotakin. 
Odotellessa. 
Oleillessa.
Ollen olemassa.

Tuohon se peukku tulee
palmikon jatkeeksi. 

Rose-sormettomat ja laastarit sormissa.
Bambupuikot ovat ihanan keveät eivätkä
takuulla tipahda vahingossa pois kutimuksesta,
mutta ne ovat aika terävät ja miulle tulee
niistä haavoja sormenpäihin...
Varsinkin tuo vasen etusormiparka
on ihan räytynyt.

Mutta laastaria kehiin niin
räytymät ei haittaa.

Joulun jälkeen on syntynyt kuin huomaamatta sukkaa, 

tumppeja, yms Pieneen sukkapuotiin.
Tässä pikkupojan sukkia seiska veikasta ja
ylijäämälangoista.

Pitsisukkaa syntyy vaikkapa bussissa istuessa.
Tässä niitä on jo muutama pari.
Huomioliivinvihreillä ensin harjoittelin,
valkoisia oli mukava tehdä Nalle-langasta.
Vaaleanpunaiset ovat Pikkusisko-lankaa.

Vauvansukkaa syntyy vaikkapa sairaalan odotustilassa 

omaa vuoroa pään magneettikuvaukseen odotellessa.
Päänsärkyä on miltein joka päivä.
Ollut jo kauan...

 Kamalan myöhään oli mun aika,
vasta viideltä illalla, ja mie olin
etuajassa, joten kaivoin puikot ja Kaiku-langan esiin.

Kiitos mukavalle PHKS:n hoitajalle.
Ihan ilman paniikkia meni miltein tunti
magneettikuvausputken metelissä Lahden radiota kuunnellen.
Sinne ei saanut puikkoja mukaan... =) 

Täytyyhän ensi jouluksi avattavassa
Pienessä sukkapuodissa 

olla kaikenkokoisia sukkia.