5.2.2013
Muistan...
Labels:
Slowlife,
Unan runokortti
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

2 kommenttia:
Täällä luonasi puhaltavat jo kevään romanttiset tuuloset!
Oi rakkaus, ruusut ja siniset hetket - kaunista.
=)
Sinisiä ruusuja on saatavilla mihin vuodenaikaan tahansa,
ja sininen hetki voi olla vaikkapa yhteinen kalareissu
mökkijärven jäällä. =)
Lähetä kommentti