Onnellinen hetkinen

♥

Mistä sen tietää että joku hetki on onnellinen? 

Joskus sitä ei tiedäkään sillä hetkellä, 
vaan vasta myöhemmin. 

Surullista kyllä, usein hetken onnellisuuden tajuaa 
jopa vasta vuosien päästä. 

Sitä käy niin, että muistaa sattumalta 
juuri SEN sekunnin murto-osan, 

jolloin kaikki oli hyvin. 

Voiko aamulla jo päättää, 
että siitä päivästä 

tulee onnellinen? 
Luulen että voi. 

Joskus vaan arki ja todellisuus 
vie onnellisuuden mennessään 

itsestä riippumattomista syistä. 

Joskus onnellisen hetken ONNEKSI tajuaa juuri sillä hetkellä 

kun se tapahtuu, ihan livenä. Niin kävi miulle viime viikon torstaina.

Olin kasannut monta juoksevaa menoa samalle päivälle Lahteen, 

ja käynyt siinä niiden juoksevien asioiden välillä aikaa tappaakseni kirjakaupassa,

josta bongasin ensi vuoden taskukalenterin jonka sivut alkoivat juosta jo 

viime viikosta, juuri sopivasti, ja mietin jotta siitähän tulisi tyttärelle 

oiva nimipäivälahja, vaikka nimipäivänsä onkin vasta ensi kuun alussa... 

-Miten niin liian pitkiä lauseita? =) 

Joten, harmittavan sairaalareissun, yhden muun tapaamisen, 

muutaman alakuloisen bussikyydin sekä optikon 

(silmälasini hajosivat tyystin remontin tiimellyksessä viikkoja sitten, 

ja ehkä jossain vaiheessa nyt sitten saan uudet...) 

liiallisiin kyselyihin väsymisen
(jotkut ihmiset vaan kyselevät ihan liikaa,
ja mie en jaksa liikaa kyseleviä ihmisiä!) 

ja erilaisissa tuoleissa
silmiä peittävissä vempeleissä roikkumisen jälkeen 

päivän ehdottomasti onnellisin hetkinen oli se, 
kun tytär tekstarilla kertoi pääsevänsä 

juuri koulustaan ja treffaavansa miut kirjaston lähellä. 

Sieltä se rakas tyttönen ♥ 
 kipitti pian tutussa takissaan äittää halaamaan.
Joitakin päiviä aiemmin meidän ja isoveljiensä piti
nähdä toisemme mutta emme kaikki sitten sattuneesta syystä nähneet,
ja nyt olikin siksi onnellista nähdä 
omin silmin, että tyttö
on siinä, lähellä, ihan ok. 

Molemmat veljensä ♥ ♥ 
 olin jo aiemmin energiakseni halinnut,
ja nyt oli tyttösen energiahalin vuoro.  

Kotvan kuluttua höpöttelimme yhdessä Trion

tokakerroksen kahvilassa maistellen tuoksuvaa raparperikerma-teetä 

sekä Amerikkalaista porkkanakakkua, 

joka oli NIIN taivaallista, 
ettei sille löydy adjektiiveja. 

Tytär sai vuodeksi kalenterin, 
jonka uutukaisia typötyhjiä

sivuja saa ruveta vaikka heti paikalla täyttämään 

ja mie sain onnellisen hetken,  

joka pyyhki pois kaiken muun siltä päivältä. 

Kyllä vain, onnellinen hetkinen 

voi nollata tuntien väsymyksen. 

Lapset antavat
äideilleen energiaa, 
vain
olemalla olemassa. 

♥