1.11.2012
Ei mitään ikinä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Kissa muistuttaa siitä
aika ajoin.
Eihän mun Rakas Kissi
minnekkään
karkaa..☺..
Se on niin totta.
Koskaan ei etukäteen tiedä, miten hyvin suunniteltu asia menee ja mitä tapahtuu vaikka vain minuutinkin päästä!
Jokainen päivä on lahja, joka meille on annettu elettäväksi. Siksi sitä pitäisi kunnioittaa ja arvostaa enemmän.
Oi Herne, Kissat ovat ♥♥♥
Harakka, näin se on... ♥
Evangelina, Kun sen muistaisi...♥
Niin tosi.
Aimarii ♥
totta joka sana!
JiPe <3
Lähetä kommentti