Tähtipölyä

Aamukuudelta Hanin tehdessä töihinlähtöä
näimme suurinpiirtein kaakon taivaalla suurensuuren tähden. 

Vai satelliittiko se oli?
Ihan järkyttävän suuri ja maagisen mystisesti hohtava taivaan tulipallo... 
Sitä ihaillessani ja ikiomaa rituaalinomaista lähtösuukonjälkeistä
aamun vilkutushetkeäni odottaen ulkorappusilla oven raossa 

yöpaidassa paljain palelevin varpain,
näin yhtäkkiä tähdenlennon.

Samassa mies, joka oli raappaamassa tuulilasistaan jäätä, lakkasi raapimasta. 

Hetken kuului vain lämpiämään käynnistetyn auton hurinaa. 

-Näitkö ton? mies hihkaisi.

-Näin! 

Tietääkö jotain hyvää 

jos näkee yhtaikaa rakkaansa kanssa tähdenlennon?
Toivottavasti. 
Vaikka siinä hetkessä en ehtinytkään toivoa mitään.  

PS: 
Ekat tähtitortut on jo maisteltu. =)