Nyhjää tyhjästä

Vaikka tuo miun mies-rakas ei tykkää yhtään jou-lusta, olen saanut hänet sietämään sitä, että väsään tupaamme aina jotakin omatekoista koristusta ja härveliä.
Mie sanonkin jotta taas mää nyhjään tyhjästä. -Niin teet, mies tokaisee. Ihan ymmärrettävää. 

Tehdään ite, mitä tarvitaan. Kumpikin vallan vähissä rahoissa kun ollaan. 

Siksipä ex-viiniköynnös kiertää nyt kranssin ja sydämien muotoon 

taivutettuna ja valkoiseksi maalattuna muutamaa kattoa.
Sellaisessa roikkuu olohuoneen puolella prismoja ja sinisiä lintuja 

sekä keittiössä sydämiä ja suuri huopapallo... 

Kesällä rempataan taloa. 

Seuraavaksi yleensä sitten syksyllä hajoaakin auto 

jonka korjaukseen menee jälleen muutama tuhatlappunen joten ylimääräistä ei jää. 

Siispä talven tullen taas nyhjätään...  

Leikataan, ommellaan, virkataan, neulotaan...
Kannetaan välillä puita takkaan
ja mietitään mitä seuraavaksi nyhrätään. 

Samalla Hani saa J-siedätyshoitoa, ihan huomaamattaan. 

Vähitellen sinne, tänne ja tuonne ilmestyy jou-luisia kynttilälyhtyjä lisää piiloistaan. 

FB:n puolella eräs <3 ystäväni pari vuotta sitten totesi:  

"Hei Una, kyllähän Hani tiesi sut saadessaan 
että mukana tulevat joulukoristeet 
eikä 2,5 kuukautta vuodessa joulukoristeita nyt niin pitkä aika ole - jestas sentään!" 

Pikkuhiljaa keittiön ikkunalaudalle sujahtivat tuikkutalot ja pieni tonttu. 

-Tonttu oli näköjään NIIN pieni ettei se edes näy edes kuvassa. 

Ikkunalasiin ripustin ihan Hanin aikana pieniä virkkaamiani juttusia, 

eikä mies edes mieltänyt niiden olevan mitenkään J:uun liittyviä, vaan nyökytteli, kun kehotin katsomaan mitä olen taas saanutkaan aikaiseksi. 

Ihan salavihkaa nyhräten syntyy sohvalla telkkua toisella silmällä tuijottaen myös pieniä hassuja j-koristeita, joista näistä viimeisistä juttusista lisää ja enemmän 

sitten perinteisen j-kalenterini aikaan, 

mä lupaan. 

J-lehdet nököttävät siistissä läjässä olohuoneessa 

ja mie niitä välillä kuolaan ja tuijotan 

ja saan koko ajan uusia ahaa-elämyksiä ja wau-efekti-ideoita niistä. 

J-kortit odottelevat postin tuoman punaisen j-korttien palautuskuoren läheisyydessä h-hetkeään. 

Laulan itsekseni j-lauluja ja joskus vahingossa Hanin aikanakin, joka heti huomauttaa jotta Hei, se on J-laulu! Lauloin mie niitä vahingossa keskellä kesääkin, kun kaivoimme aulan lattian alustasta pois purua. Se oli jotenkin kuitenkin niin jou-luista, 

kaivaa lapiolla jotain vaaleaa j-laulujen tahdissa, 

sortseissa ja t-paidassa, otsa hikeä valuen.
Ihan totta! =) 

J on aika salaperäinen kirjain. 

Se voi kätkeä sisälleen mitä vain.